Tässä artikkelissa käydään läpi eurodiscoyhtye Bad Boys Bluen kaikki studioalbumit levy levyltä.
HOT GIRLS, BAD BOYS (1985)
Bad Boys Bluen juuret lähtivät versomaan Länsi-Saksan Kölnistä, jossa uuden levy-yhtiön Coconut recordsin perustajat Tony Hendrik (oik. Dieter Lündstedt, s. 1945) ja Karin van Haaren (oik. Karin Eisenblätter, s. 1950) halusivat säveltämälleen musiikille esittäjän. Tony ja Karin olivat aviopari, joka oli tehnyt musiikkia toisille artisteille jo vuosikymmenen ajan.
Koelaulujen kautta seuloutui kansainvälinen kolmikko, joka ristittiin Bad boys blueksi. Päävastuu vokaaleista meni jamaikalaiselle Trevor Taylorille (s. 11.1.1958 – k. 19.1.2008) ja stemmalaulajiksi pestattiin amerikkalainen Andrew Thomas (s. 20.5.1946 – k. 21.7.2009) sekä brittiläinen John McInerney (s. 7.9.1957).
Marraskuussa 1984 julkaistiin ensimmäinen single ”L.O.V.E. in my car”, jonka sanoituksen kirjoittamiseen Andrew ja Trevor osallistuivat tuottajaparin lisäksi. Kappale ei noussut listoille, mutta samoihin aikoihin Saksassa innostuttiin toisesta uudesta eurodiscosensaatiosta Modern talkingista.
Hendrik haistoi tässä tilaisuuden ja huhtikuussa 1985 julkaistu Bad boys bluen toinen single ”You’re a woman” muistutti poljennoltaan kovasti kilpailevan yhtyeen läpimurtohittiä ”You’re my heart, you’re my soul”. Kertosäkeessä taustalaulajatkin innostuivat laulamaan stemmoja falsetissa esikuvansa tapaan. Uusi eurodiscotyyli nousi suosioon ja Bad boys blue kohosi listoille. Saksassa sijalle kahdeksan ja monissa muissakin Euroopan maissa kärkikymmenikköön. Suomen listalla single kohosi sijalle kuusi.
Marraskuussa 1985 markkinoille saatiin Bad boys bluen esikoisalbumi ”Hot girls, bad boys”, joka sisälsi kahdeksan kappaletta. Ne kaikki olivat Tony Hendrikin säveltämiä, mutta kahdessa sanoituksessa Karin van Haarenia oli avustamassa saksalaistunut amerikkalaissanoittaja Mary Applegate. Myös yhtyeen laulusolistit osallistuivat kolmen kappaleen sanoittamiseen, olihan englanti heidän äidinkielensä.
Bad boys blue erottui Modern talkingista tietynlaisella juurevuudellaan ja aitoudellaan sekä erityisesti lyriikoillaan. Vaikka laulujen aiheet olivat perinteistä höyhenenkevyttä rakkausdraamaa oli teksteissä kuitenkin jonkinlainen punainen lanka tai edes kieliopillinen oikeellisuus, jos verrataan Modern talkingin sanoituksista vastanneen Dieter Bohlenin peräjälkeen sommittelemiin käsittämättömiin fraaseihin. Bad boys bluen aikamiespojat eivät myöskään kosiskelleet yleisöä ulkomusiikillisin avuin, vaan luottivat laulun voimaan.
Samaan aikaan albumijulkaisun kanssa pitkäsoitolta lohkaistiin vielä kolmas single ”Pretty young girl”, jonka hädin tuskin erotti ”You’re a woman” -hitistä muuten kuin sanoituksensa osalta. Pitkäsoiton muut raidat kyllä toivat variaatioita Bad boys bluen musiikkiin, vaikka tasatempoista eurodiscoa olivatkin.
Aikakauden hengen mukaisesti albumiversiot olivat myös kestoltaan pidempiä, lähes kuusiminuuttisia. Tuottajat kenties kokivat antavansa ostavan yleisön rahoille enemmän vastinetta ja joidenkin eurodiscoalbumien kansiin painettiin mainoslause ”includes maxiversions”. Tietenkin kaikki singlet julkaistiin 7-tuumaisina radioversioina ja 12-tuumaisina maxi-singleinä jatkettuine discoversioineen.
Albumin kansilehden krediteissä kerrotaan, että kaikki syntetisaattorit albumilla soittaa Claus-Robert Kruse ja kitarat John Parsons. Tuottaja Tony Hendrik vastaa rumpukoneohjelmoinneista ja taustalauluista. Taustoja ovat laulaneet myös Andreas Martin ja Wolfgang Remling. Kenties he hoitelivat korkealta lauletut osuudet.
”Hot girls, bad boys” -albumi sijoittui Saksan albumilistalla sijalle 50 eli jäi reippaasti kilpailijansa Modern talkingin jalkoihin. Suomesta muodostui eräänlainen Bad boys bluen luvattu maa ja levy nousi meidän virallisella listallamme sijalle 12 pysytellen listalla seitsemän viikon ajan. Mutta tämä oli vasta alkua.
HEART BEAT (1986)
Sen verran vakuuttavasti Bad boys blue löi itsensä läpi, että jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna. Maaliskuussa 1986 ilmestyi ensimmäinen uusi single ”Kisses and tears (My one and only)”, joka nähtiin Suomen listalla sijalla 15 ja Saksan listalla sijalla 22. Kappaleessa kertosäkeistön toinen osa laulettiin kokonaan falsetissa Modern talking -tyyliin.
Toukokuussa päivänvalon näki single ”Love really hurts without you”, joka oli yllättäen cover-kappale. Laulu oli Billy Oceanin läpimurtohitti vuodelta 1976, jonka hän oli myös itse säveltänyt tuottaja Ben Findonin kanssa. Bad boys bluen versio on erittäin onnistunut ja sovitus rullaa iskevästi eurodiscon ja alkuperäistä muistuttavan pop-sovituksen välimaastossa. Hittiä siitä ei kuitenkaan Bad boys bluelle tullut.
Ennen toista pitkäsoittoa julkaistiin vielä kolmaskin single albumimyyntiä vauhdittamaan ja kappaleesta ”I wanna hear your heart (Sunday girl)” tuli ”Heart Beat”-albumin suurin hitti. Single nousi Saksan listalla sijalle 14 ja Suomen listan sijalle 15. Tässäkin laulussa eunukkikuoro intoutuu laulamaan kertosäkeistön toista osaa korkealta ja kovaa.
Lokakuussa 1986 julkaistu kokopitkä ei noussut listoille johtuen ehkä sinkkukappaleiden keskinkertaisesta tai jopa olemattomasta menestyksestä. Sovittajaksi tuottaja Tony Hendrikin rinnalle vaihtui Jürgen Fritz, joka soitti levylle kaikki syntetisaattorit apunaan Günter Lammers. Levyn kymmenestä kappaleesta seitsemän oli kaksikko Hendrik/Van Haaren -käsialaa ja Fritz sai mukaan yhden sävellyksensä. ”One night in heaven” on letkeä reggaerytminen kesäbiisi, joka poikkeaa tyystin levyn eurodiscolinjasta.
”Love really hurts without you” -kappaleen lisäksi levyltä löytyy toinen cover-kappale. ”Baby I love you” on alun perin Phil Spectorin tekemä The Ronettes -hitti vuodelta 1963, jonka on levyttänyt moni muukin artisti tai yhtye. Kuten Ramones vuonna 1980.
Alkuperäiskappaleet antavat kuulijoilleen juuri sitä, mitä he todennäköisesti eniten kaipasivatkin. Hienostuneesti rullaavaa eurodiscoa. Vain ”Rainy friday” poikkeaa linjasta reggae-rytmeillään. Jälkikäteen voi miettiä olivatko tällaiset kädenojennukset Trevor Taylorin toive tai jopa vaatimus. Olihan rastatukka kotoisin Jamaikalta ja omasi varsin svengaavan laulusaundin. Erilaiset kappaleet tuovat toki vaihtelua kokonaisuuteen, mutta kaipasiko levyn ostanut eurodiscon ystävä kuultavakseen juurevaa reggaeta?
Bad boys bluen tuotannolle tuli ominaiseksi viljellä kappaleiden nimissä myös sinisyyttä. ”Heart Beatilta” löytyy kappaleet ”Lady Blue” ja ”Blue moon”. Toinen perusominaisuus Hendrikin sävellyksissä oli kaksiosaiset kertosäkeet Modern talking -tyyliin. Tällä levyllä myös falsettikuoro on merkittävässä osassa, vaikka Modern talkingin studiokuoron tavoittamiin ultraääniin se ei ylläkään. Vieraskieliset fraasit kappaleiden nimissä ovat myös eurodiscoon liittyviä perinteitä. Niitä tällä levyllä kunnioittaa kakkosraita ”Mon amie”.
LOVE IS NO CRIME (1987)
Bad Boys Blue kaipasi kipeästi hittiä ”You’re a womanin” jatkoksi, mutta sellaista ei näyttänyt Tony Hendrikin kynästä syntyvän. Sellaiseksi ei osoittautunut myöskään seuraava uusi single ”Gimme gimme your lovin’ (Little lady)”, joka jälleen hyödynsi Modern talking -tyyppisiä enkelikuoroja.
Hienoinen hittisauma avautui kuitenkin marraskuussa julkaistulla singlellä ”Come back and stay”, jolla John McInerney pääsi ensimmäistä kertaa laulamaan päävokaalit. Uudentyylistä hienostuneisuutta kappalerakenteeseen toivat myös sensuellit naisvokaalit, jotka lauloi Lyane Lee. Naisvokaaleiden käytöstä tuli tämän jälkeen Bad boys bluelle myös yksi tavaramerkki lisää. Myös naisten nimet kappaleissa ovat yhtyeelle yksi ominaispiirre. Kolmannelta kokopitkältä löytyy kappale ”I remember Mary”.
Albumi sisältää kymmenen raitaa, jotka kaikki ovat originaalituotantoa. Tosin päätöskappale ”Kiss you all over, baby” oli mukana jo esikoislevyllä, mutta tälle levylle siitä on tehty uusi versio. Jürgen Fritz on edellislevyn tapaan mukana ohjelmoimassa rumpukoneita ja syntetisaattoreita, mutta osallistui myös muutamien kappaleiden säveltämiseen. Hendrikin nimi komeilee seitsemän raidan krediiteissä. Fritz on tehnyt kaksi laulua Trevor Taylorin kanssa ja yhden Klaus Gebauerin kanssa. Gebauer on toiminut myös studioteknikkona ja taustalaulajana levyn teossa.
Saksan albumilistalle ei ”Love is no crime” noussut, mutta Suomessa kauppa kävi sijan kaksitoista edestä. Listaviikkoja kertyi peräti viisitoista. ”Come back and stay” -kappaleesta on vuosien saatossa tullut yksi yhtyeen suosituimmista kappaleista ja sen ympärille olisi kannattanut rakentaa mahdollisimman naseva eurodiscokokonaisuus. Valitettavasti albumi ei lunasta odotuksia, vaan sisältää kappaleita melko laajalla kirjolla.
MY BLUE WORLD (1988)
Kuten 1980-luvulla oli tapana, artistin tai yhtyeen oli syytä julkaista uusi albumi joka vuosi jottei vaipuisi unohduksiin. Modern talking pisti vielä paremmaksi ja julkaisi vuosina 1985-1987 kaksi pitkäsoittoa joka vuosi. Vuonna 1988 pahin kilpailija eurodiscorintamalla oli kuitenkin jo hajonnut, mutta Bad boys blue porskutti eteenpäin.
Suuria megahittejä ei triolle siunaantunut, mutta tasaisen varmaa menestystä oman vannoutuneen fanikunnan keskuudessa. Neljäs albumi ”My blue world” olisi ollut sellainen tasavahva kokonaisuus, jonka edellislevyn suurin hitti ”Come back and stay” olisi kaivannut ympärilleen. Nyt hitti puuttui, mutta albumiraidat loistavat.
Bad boys bluen nais-kappaleet saivat jatkoa heti tammikuussa singlen ”Don’t walk away Suzanne” muodossa. Kappale mukailee vähän ”Come back and stayn” tyyliä sensuellillä tunnelmallaan. Toukokuussa julkaistu kesähitiksi räätälöity ”Lovers in the sand” on sen sijaan veistelty ihan eri puusta. Radioääni alussa puhuu aurinkoisesta Kaliforniasta, jollaisesta kenties vain unelmoidaan kölniläisessä studiossa. Sykkivä rytmikone tuo biisiin mukavaa persoonallista vaihtelua tasatahtiseen eurodiscoon. Singlet eivät aivan yltäneet Saksan listan TOP-40:een.
Loppuvuodesta 1988 julkaistu toinen nais-laulu ”A world without you (Michelle)” sen sijaan kohosi Saksan listan sijalle 17 ja oli siten Bad boys bluen kolmanneksi parhaiten sijoittunut kappale yhtyeen ”kotimaassa”. Yksikään kolmesta singlestä ei noussut Suomen listalle, mutta albumi kävi kaupaksi virallisen listan sijan 20 edestä.
Yhtä lukuunottamatta levyn kaikki kappaleet ovat Tony Hendrikin ja Karin Van Haarenin kirjoittamia. ”Love don’t come easy” on albumin pakollinen jamaikalaishenkinen reggaenumero, joka on Trevor Taylorin omaa käsialaa. Uutena elementtinä tuli myös yhden kappaleen mukaan ottaminen pitkäsoitolle kahtena versiona. Näyttäähän levyn kansi mukavammalta, jos sen sisällysluettelossa on lueteltu kymmenen kappaletta. Harva ostopäätöstä tehdessään noteeraa, että LP-levyn B-puolen viimeinen kappale on sama kuin A-puolen avausraita. ”A world without you (Michelle)” kuullaan siis myös ”Classical mix” -versiona, vaikka ei erityisen ”klassiselta” kuulostakaan.
THE FIFTH (1989)
Vuosikymmenen vaihteessa Bad boys blue keikkaili ahkerasti Suomessa ja saavutti pohjolassa vankan fanipohjan. Toukokuussa julkaistiin myös yhtyeen ensimmäinen kokoelma ”Bad boys best”, joka sisälsi meillä isoksi hitiksi nousseen uuden singlen ”Hungry for love”. Kappale nousi listallamme sijalle kuusi eli yhtä korkealle kuin ”You’re a woman”. Kaikki Bad boys bluen tähän mennessä julkaistut kaksitoista singleä sisältävä kokoelma olikin varsin tuhti eurodiscopaketti, mutta ei kuitenkaan noussut listan sijaa 39 korkeammalle.
Samaan aikaan yhtyeen jäsenistössä tapahtui muutos, sillä päävokalistin päätoimesta vähitellen syrjäytetty Trevor Taylor veti herneen nenään ja jätti trion. ”Hungry for love” jäi Taylorin viimeiseksi levytykseksi Bad boys bluen riveissä ja tästä eteenpäin John McInerney vastasi kaikista päävokaaleista. Taylorin tilalle yhtyeeseen löytyi Britanniasta toinen Trevor, sukunimeltään Bannister. Trevor Taylor otti myöhemmin käyttöön taiteilijanimen Supa T ja julkaisi vuonna 1998 sooloalbumin ”Reggae in the pop house & soul”. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2008 vain 50-vuotiaana.
Kilpailu eurodiscogenressä väheni vuosikymmenen lähestyessä loppuaan ja Bad boys blue olikin käytännössä ainoa sen merkittävä edustaja. Näin ollen myös syyskuussa 1989 julkaistu seuraava uusi single ”Lady in black” nousi Suomen singlelistalla kärkikymmenikköön. Trevor Taylorin lähdön jälkeen Bad boys bluen tyyli muuttui hivenen tyylikkäämmäksi ja reggae-numerot jäivät pois. Eurodiscokappaleiden joukkoon tuli niiden tilalle popimpaa materiaalia. Myös kansitaide oli aiempaa hienostuneempaa.
Alleviivaavasti nimetty viides albumi ”The Fifth” oli jopa hieman vakavahenkinen ja teemoissa haettiin jonkinlaista mystiikkaa. Sellaisia olivat etenkin singlevalinnat ”Lady in black” ja ”A train to nowhere”, joka nousi myös Suomen listalla sijalle yksitoista.
Pitkäsoitto sisälsi yhteensä yhdeksän sävelmää ja edellislevyn tapaan toisen sinkkubiiseistä kahtena versiona. Albumin päättää ”Train mix” kappaleesta ”A train to nowhere”. Kaikki laulut ovat Hendrik/Van Haaren -tuotantoa, paitsi ”No regrets” joka englanninkielinen cover-versio Édith Piafin levytyksestä ”Non, je ne regrette rien”. Hendrikiä sovitustyössä avustivat Hazel Stoner ja Hans Steingen.
Bad boys blue alkoi olla Suomessa todella kuumaa kamaa ja albumi myi meillä huimat 30114 kappaletta eli kultalevyyn oikeuttavan määrän. Missään muualla levyn myynti ei ylittänyt kultalevyrajoja. Virallisella listalla albumi nousi sijalle kaksi ja pysytteli tilastoissa 21 viikkoa. Yhtye myös keikkaili Suomessa ahkerasti ja esiintyi jopa Tavastia-klubilla 29.10.1989.
GAME OF LOVE (1990)
Bad boys blue oli Suomessa suositumpi kuin missään muualla. Myös kuudes albumi ”Game of love” myi kultaa eli 28722 kappaletta. Viralliselle listalle pitkäsoitto nousi sijalle seitsemän. Levyltä lohkaistiin singlet ”How I need you”, ”Queen of hearts” ja ”Jungle in my heart”, jotka kaikki nousivat Saksan listalle. Suomessa suurin hitti oli letkeämpirytminen ”Queen of hearts”, joka oli korkeimmillaan singlelistan kolmonen.
Kaikki levyn yhdeksän kappaletta syntyivät Tony Hendrikin ja Karin Van Haarenin toimesta. Tosin ”I am your believer” -biisin oli vuonna 1989 levyttänyt toinen eurodiscokokoonpano Silent circle, mutta se jäi turhankin vähäiselle huomiolle.
Trion suosio alkoi pohjolan perukoilla olla niin kovaa luokkaa, että uusi kokoelmalevy ”The best of Bad boys blue” nousi listaykköseksi ja myi peräti platinaa eli huikeat 66485 kappaletta. Vain Suomen markkinoille julkaistu kokonaisuus oli tupla-LP-levy, joka sisälsi kaksikymmentä kappaletta mukanaan yksi aiemmin julkaisematon laulu ”Deep in my emotion”. Kappale otettiin mukaan yhtyeen seuraavalle studioalbumille. Kokoelmalla oli myös Bad boys blue ”Megamix”-hittipotpuri, joka nousi singlelistalla sijalle neljä.
HOUSE OF SILENCE (1991)
Bad Boys Bluen tahti jatkui tasaisena ja uusi 1980-luvun tyylinen eurodiscoalbumi näki päivänvalon vuosikymmenen vaihtumisesta huolimatta. Levyn nimikkokappale ”House of silence” julkaistiin singlenä, joka jäi levyn ainoaksi lohkaisuksi. Kappale oli tyyliltään hieman hartaampi, mutta se ei estänyt sen nousua listan TOP-5:een.
Pitkäsoitto kävi myös Suomessa kaupaksi entiseen tapaan ja Bad boys blue pokkasi siitä Suomessa neljännen kultalevynsä. Myyntiä kertyi 29227 kappaletta. Yhtä kappaletta lukuunottamatta kaikki syntyivät jälleen Hendrikin ja Van Haarenin kynistä. Mukana on pitkästä aikaa cover-kappale. ”Under the boardwalk” sai Bad boys bluen käsittelyssä eurodiscotaustat. Suuri yleisö saattaa muistaa rallin näyttelijä Bruce Willisin hittilevytyksenä vuodelta 1987, mutta alunperin se oli hitti jo vuonna 1964 The Drifters -yhtyeen esittämänä.
TOTALLY BAD BOYS BLUE (1992)
Toukokuussa 1992 Bad boys blue nousi jälleen Suomen listalle uudella kokoelmalla. ”Bad boys best vol. 2” tunnetaan myös nimellä ”More Bad boys best” ja se on Coconut-levy-yhtiön virallinen jatko-osa ”Bad boys best”-kokoelmalle. Albumilta löytyy seuraavat kymmenen singleä ja ”You’re a woman”-klassikko 92-remix-versiona.
Uuden studioalbumin vuoro oli marraskuussa. ”Totally Bad boys blue” on nimensä veroinen hittiputki, jossa Tony Hendrikin sävellyskynä on ollut todella terävänä. Levyn suurin hitti lienee ”Save your love”, joka on hieman uudentyyppinen BBB-kappale. Sitä voidaan jossain määrin pitää eräänlaisena Army of lovers -yhtyeen ”Crucified” -pastissina, ja noihin aikoihin moni yhtye halusi tehdä samantyyppisen kuorolauluiskelmän.
Varsin melodinen popbiisi on myös avauskappale ”Have you ever had a love like this”, joka myöhemmin julkaistiin singlenä lyhennetyllä nimellä ”A love like this”. Listahitiksi kohosi myös ”I totally miss you”, joka löytyy tuttuun BBB-tyyliin pitkäsoitolta kahtena versiona. Albumilla on myös yksi cover-kappale ”Warm and tender love”, jonka alunperin vuonna 1974 esitti Jackie Robinson. Siinä lauluosuuksista vastaan John McInerneyn sijaan Andrew Thomas.
Letkeärytminen ”I’m never gonna fall in love again” ei ole Tony Hendrikin säveltämä, mutta Karin Van Haaren on tehnyt siihen sanat. Sen on säveltänyt André Strässer. ”Totally” ei enää myynyt Suomessakaan kultaa, mutta nousi virallisella listalla kuitenkin sijalle 15 ja pysytteli listalla yhdeksän viikkoa.
KISS (1993)
Vuonna 1984 alkanut yhteistyö Bad boys bluen ja tuottaja Tony Hendrikin välillä päättyi yhdeksänteen albumiin ”Kiss”, joka jäi tavallaan kesken. Levy sisältää vain viisi uutta laulua ja sekalaisen otannan vanhempaa tuotantoa. Singlenä julkaistiin ensimmäisen levyn albumiraita ”Kiss you all over, baby”, joka oli mukana myös kolmannella pitkäsoitolla ”Love is no crime”. Tässä versiossa päävokaalit hoitaa John McInerneyn alkuperäisen Trevor Taylorin sijaan.
Yhtyeen vuonna 1989 jättänyt Taylor on äänessä vanhoissa levytyksissä ”Kisses and tears (My one and only)” ja ”I live”. Andrew Thomas pääsee ääneen kappaleessa ”The woman I love” ja Trevor Bannister kappaleessa ”I do it all for you, baby”. Tämä onkin Bannisterin ainoa sooloesitys Bad boys bluen tuotannossa ja tämän levyn jälkeen hän jätti yhtyeen.
Muut ennen julkaisemattomat kappaleet olivat ”Sooner or later”, ”Heart of midnight”, ”Where have you gone” ja ”I’m still in love” sekä espanjankielinen versio edellislevyn hitistä ”Save your love” eli ”Aguarda tu amor”. ”Kiss”-albumi jättää vähän ikävän jälkimaun, koska se on ikäänkuin naamioitu uudeksi studioalbumiksi vaikka vain puolet materiaalista on uutta. Samalla se päättää yhden ajanjakson Bad boys bluen tarinassa, kun tiet yhtyeen ja tuottaja Tony Hendrikin kanssa erkanivat – ainakin toistaiseksi.
TO BLUE HORIZONS (1994)
1990-luvun alussa discomusiikki muuttui ja eurodiscon tilalle tuli eurodance. Bad boys blue eli ajan hengessä ja kymmenes albumi ”To blue horizons” oli puhdasta eurodancea. Tokihan yhtyeelle tuttu melodisuuskin säilyi taustalla nakuttavasta eurodancekompista huolimatta, vaikka muutamia kappaleita ryyditettiin pakollisilla rap-osuuksilla. BBB:n räppäri löytyi omista riveistä ja puhelauluista vastasi Andrew Thomas.
Esimakua uudesta saatiin helmikuussa 1994 singlen ”Go go (Love overload)” muodossa. Sinkku nousi Suomen listan sijalle seitsemän. Uudeksi tuottajaksi tuli Horst Schnebel, joka vastasi myös suurimmaksi osaksi sävellyksistä. Toisen singlen ”Luv 4 U” kirjoitti ja tuotti Rico Novarini. Levy-yhtiöksi vaihtui Intercord.
Albumin US-painoksella oli mukana kaksi laulua enemmän. ”Don’t be so shy” ja ”Family beat” otettiin mukaan Bad boys bluen seuraavalle pitkäsoitolle bonusraidoiksi. Levyltä lohkaistiin vielä kolmaskin single ”What else”. Suomen virallisella listalla ”To blue horizons” nousi sijalle 25 ja levy pysyi listalla neljä viikkoa.
BANG BANG BANG (1996)
Vaikka tuottaja vaihtui, tyyli säilyi edellislevyn linjalla. Tällä levyllä tuottajien kirjo oli Bad boys bluen mittapuulla ennennäkemättömän monipuolinen. Heidän joukkoonsa kuuluivat Felix J. Gauder, Brahm Heidl, Wolli Fredde, The Wild Boys sekä Rico Novarini, joka oli tehnyt edellislevyn hitin ”Luv 4 U”.
Toinen merkittävä uudistus oli uusi jäsen Aruballa syntynyt Mo Russell (oik. Irmo Russell, s. 15.3.1956), joka osallistui saman tien suuressa määrin myös musiikin tekemiseen. Hän paitsi sävelsi ja tuotti kappaleita, myös lauloi useissa kappaleissa päävokaaleja joko yksin tai John McInerneyn kanssa.
Albumilta lohkaistiin kaksi singleä ”Hold you in my arms” ja ”Anywhere”, joista kumpikaan ei noussut listoille kuten ei noussut pitkäsoittokaan.
BACK (1998)
Bad boys bluen eurodance-hairahduksen jälkeen seurasi levytyksissä neljän vuoden tauko. Kun takavuosien kilpakumppani Modern talking palasi listakärkeen uusilla modernisoiduilla versioilla kasarihiteistään ja supermenestykseksi nousseella comeback-kokoelmalla ”Back for good”, oli Bad boys bluenkin hyvä hetki tehdä sama temppu.
Kesäkuussa 1998 ”You’re a woman ’98” -versio nousi Suomen singlelistalla sijalle neljä. ”Back”-nimeä kantanut albumi oli paluu Tony Hendrikin Coconut-yhtiön suojiin ja tekipä Hendrik levylle pari uutta näppärää ralliakin. Sellaisia olivat ”Don’t break the heart”, ”B by your side” ja ”I believe”. Myös ”Come back and stay 98” -single sai radiosoittoa.
Lisäksi albumille levytettiin uusia kappaleita, jotka oli säveltänyt ja tuottanut David Brandes. Brandes tunnetaan ennen kaikkea miehenä E-rotic-yhtyeen hittien takaa. Sanoituksista vastasi John O’Flynn eli oikeasti Bernd Meinunger (s. 1944), saksalainen tuhansia iskelmätekstejä loihtinut sanoittajaguru. Brandes/O’Flynn -parivaljakolta levylle syntyi neljä kappaletta.
Andy Matern sovitti ja remixasi vanhat BBB-klassikot uuteen vuoden 1998 asuunsa. ”Back” kävi Suomessa hyvin kaupaksi. Levy nousi listakakkoseksi ja myynti ylitti platinalevyrajan, johon vuonna 1998 riitti 44541:n kappaleen myynti.
…CONTINUED (1999)
”Back” meni itse asiassa kaupaksi niin hyvin, että jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna samalla konseptilla. Mukana oli vuoden 1999 versioita vanhoista hiteistä sekä uusia kappaleita, jotka olivat joko Tony Hendrikin tai David Brandesin tekemiä. Periaatteessa uusista kappaleista olisi melkein syntynyt jo kokonaan uusia studioalbumi, sillä niitä on mukana yhdeksän. Andy Maternin loihtimia remix-versioita on levyllä toinen mokoma eli yhteensä ”…Continued” sisältää 18 raitaa. Suomessa faneja riitti edelleen, sillä pitkäsoitto nousi viralliselle listalle sijalle 21 ainoana maana koko Euroopassa.
FOLLOW THE LIGHT (1999)
Levyttämisen makuun jälleen päässyt Bad boys blue julkaisi uuden studioalbumin vielä samana vuonna. Yhteinen sävel oli uudelleen löytynyt myös alkuperäisen tuottajan Tony Hendrikin ja hänen Coconut-levymerkkinsä kanssa. Ikävä kyllä päälle oli jäänyt myös vanhojen kappaleiden uudelleenlämmittely, vaikka tällä levyllä ne ovatkin jo vähemmistössä.
Uudet versiot on sovitettu kappaleista ”Under the boardwalk”, ”Hungry for love (rap version)”, ”Baby blue”, ”Love is no crime” ja ”Have you ever had a love like this”. Andy Matern on sovittanut ja ohjelmoinut valtaosan albumin materiaalista niin uusien kappaleiden, kuin uusien versioidenkin osalta.
Tony Hendrik kirjoitti levylle neljä uutta kappaletta ja kolme laulua ”Thinking about you”, ”Listen to your heart” ja ”Sweet love” ovat parivaljakon Heiko Schneider/Uwe Haselsteiner käsialaa. Carsten Wegener on säveltänyt pari kappaletta ja Andy Matern yhden, joten albumi sisältäisi vaadittavat kymmenen uutta biisiä ilman vanhojen kaiveluakin.
Levyltä ei lohkaistu ainuttakaan singleä, eikä itse kokopitkäkään noussut listoille. Samalla päättyi myös Mo Russellin taival Bad boys bluen riveissä.
TONITE (2000)
Vuosituhannen vaihtuessa Bad boys blue pysyttäytyi triona Mo Russellin lähdöstä huolimatta. Kolmanneksi pyöräksi tuli amerikkalainen Kevin McCoy (s. 21.1.1971). McCoy vastasi rap-lyriikoista ja hän paitsi esitti ne, myös kirjoitti säkeistöt kahden kappaleen ”S.O.S. for love” ja ”Do what you do” rap-versioihin.
Muuten yhteistyö jatkui edelleen Tony Hendrikin Coconut recordsin kanssa, vaikka itse Hendrik ei levylle säveltänytkään kuin neljä kappaletta. Hendrikin aisaparina paikkansa vakiinnutti Andy Matern, joka huolehti musiikkitaustojen ohjelmoinneista, sovituksista ja osaksi tuotannosta.
Toiset neljä levyn kappaleista teki Uwe Haselsteinerin ja Heiko Schneiderin muodostama tiimi. He sävelsivät, sanoittivat ja tuottivat levylle neljä kappaletta. Muita tekijöitä olivat Bad boys bluen menneisyydestä tutut Carsten Wegener, Michael Dorth ja Klaus Gebauer.
”Tonite” osoittautuu vahvaksi kokonaisuudeksi, joka kunnioittaa eurodiscoperinteitä modernein maustein. Ainoana singlenä albumilta lohkaistiin ”I’ll be good”, mutta useampaankin julkaisuun olisi ollut rahkeita. Sen sijaan jo vuonna 1986 BBB-käsittelyn saaneen ”Love really hurts without you” uudelleencoverointi on levyllä tarpeeton lisä, etenkin kun versio ei yllä aiemman tasolle. Ikävä kyllä levy jäi hyvin vähäiselle huomiolle ja Bad boys bluen viimeiseksi Coconut-julkaisuksi.
AROUND THE WORLD (2003)
”Tonite” jäi Kevin McCoyn ainoaksi albumiksi Bad Boys Bluen riveissä ja yhtye jatkoi jälleen duona. Uuden albumin tuotti kokonaisuudessaan David Brandes (oik. David Brändle), jonka kanssa yhtye oli tehnyt yhteistyötä jo ”Back”- ja ”Continued” -comeback-kokoelmalevyjen uusien kappaleiden tiimoilla. Nyt Brandes tuotti koko levyn ja kirjoitti kaikki kappaleet yhdessä vaimonsa Jane Tempestin (oik. Petra Brändle) ja John O’Flynnin (oik. Bernd Meinunger) kanssa.
Levyn ainoa single ”Lover on the line” piipahti jopa Saksan listalla sijalla 72, mutta muuten hittilistoja ei hätyytelty. Suomessa levyä markkinoitiin näyttävällä tv-kampanjalla ja fanit ostivat vanhojen aikojen kunniaksi levyä sen verran, että se nousi virallisella listalla sijalle 27 ja viihtyi listalla kuusi viikkoa. Levyn julkaisijana toimi Koch International -levymerkki.
Albumin julkaisun jälkeen John McInerney ja Andrew Thomas riitaantuivat ja John jatkoi aluksi yksin esiintymisiä Bad boys blue -nimen alaisuudessa. Vuonna 2006 hän sai seurakseen Carlos Ferreiran (s. 11.4.1969), joka oli syntynyt Mosambikissa. Myös John vaimo Sylvia McInerney sekä toinen vaaleaverikkö Edith Miracle alkoivat esiintyä vakituisina taustalaulajattarina Bad boys bluen kanssa.
Andrew Thomas puolestaan aloitti esiintymiset nimellä The Real Bad boys blue seuranaan yhtyeestä vuonna 2000 eronnut Kevin McCoy ja Herb McCoy (s. 4.4.1960). Yhdysvalloissa syntynyt Herb ei ole sukua Kevinille samasta sukunimestä huolimatta ja virallisen tarinan mukaan, Andrew Thomas kutsui hänet yhtyeeseensä päävokalistiksi koska John McInerney oli päättänyt jäädä eläkkeelle.
The Real Bad boys blue kiersi esiintymässä aina Andrew Thomasin poismenoon saakka. Viimeisenä vuonna Herb McCoyn vokaaleissa korvasi Jeremy Cummins. Bad boys bluen perustajajäsen Andrew Thomas menehtyi syöpään 21.8.2009. Herb McCoy jatkaa keikkailua edelleen ja kuuleman mukaan hänen repertuaariinsa kuuluu yhä myös Bad boys bluen kappaleita.
HEART & SOUL (2008)
John McInerneyn oletetut eläkepäivät eivät vuonna 2008 vielä olleet lähellä, eivätkä itse asiassa ole vielä tätä kirjoittaessakaan. Vuonna 2008 syntyi uusi albumi, jonka kanssa komeilevat John McInerney ja Carlos Ferreira. Sylvia McInerney ja Edith Miracle ovat hekin näyttävästi esillä levyn takakannessa ja sisävihkosessa.
”Heart & soul” -nimen saanut Bad boys bluen viidestoista (jos uusia kappaleita sisältäneitä comeback-kokoelmia ei lasketa) studioalbumi oli kokonaisuudessaan Johan Perrierin tuottama ja se julkaistiin Spectre media -levymerkillä. Perrier sävelsi kappaleet ja John McInerney teki lähes kaikki sanoitukset sekä toimi executive-tuottajana. Perrierin oikeana kätenä taustojen toteuttamisessa työskenteli Antoine Blanc.
Levyltä lohkaistiin kaksi singleä ”Still in love” ja ”Queen of my dreams”. Eurodisco oli noihin aikoihin todella kovassa suosiossa Venäjällä ja 1980-luvun euro- ja italodiscotähdet esiintyivät siellä valtavilla areenoilla. Niin myös Bad boys blue, joka korostaa asiaa CD:n kansilehden Moskovassa otetuilla valokuvilla. Lisäksi levyltä löytyy Venäjää mielistelevä kappale ”Russia in my eyes” sekä päätösraitana vanha venäläisklassikko ”Those were the days”. Biisit ovat varmasti toimineet hyvin venäläisyleisölle.
”Heart & soul” on laadukkaasti toteutettu paketti Bad boys bluen tyylille uskollista eurodiscoa, jollaista harva enää noihin aikoihin levytti. Julkaisu jäi kuitenkin melko vähäiselle huomiolle, johtuen varmasti myös pienen levymerkin markkinointiresursseista. Mutta varmasti fanit löysivät etsimänsä.
Vuonna 2010 julkaistiin juhlakokoelma ”25 (The 25th anniversary album””, joka sisältää uudet levytykset 25:sta Bad boys blue -klassikosta yhtyeen 25-vuotis juhlan kunniaksi. Mukana on myös seitsemän remix-versiota sekä DVD, joka sisältää musiikkivideon ”Come back and stay” -kappaleen 2010-versioon sekä edellislevyn ”Still in love” -singlen musiikkivideon. Uudelleenäänityksistä vastaa pitkälti sama porukka kuin ”Heart & soul” -levyllä eli Johan Perrier ja Antoine Blanc. Versiot ovat melko uskollisia alkuperäisille, mutta aitoa 1980-luvun tunnelmaa ei tietenkään onnistuta täydellisesti tavoittamaan.
Viisi vuotta myöhemmin vuonna 2015 Coconut-levy-yhtiö iski samalla mitalla takaisin ja julkaisi 30-vuotis juhlakokoelman, joka sisältää ns. ”Reloaded”-versiot tutuista hiteistä. Remixit on tehty alkuperäisistä master-nauhoista alkuperäisillä vokaaleilla ja sovittajana toimi Coconutin oma Andy Matern.
Eivätkä uusintajulkaisut jääneet vielä tähänkään, vaan vuonna 2018 julkaistiin ”Heart & soul” -albumin ”Recharged”-versio 10-vuotis juhlan kunniaksi. Muutokset alkuperäiseen ovat melko kosmeettisia, joten tämän julkaisun tarpeellisuudesta voitaneen olla montaa mieltä. Suurin syy levyjulkaisuun lienee, että Carlos Ferreira on saatu pois levyn kannesta.
TEARS TURNING TO ICE (2020)
Kaksitoista vuotta siinä vierähti ennen kuin eurodiscon ystävät saivat kuultavakseen täysin uutta Bad boys blueta, vaikka julkaisuja tuli välivuosinakin tasaiseen tahtiin. Carlos Ferreira jätti yhtyeen vuonna 2011 ja vuoden ajan John McInerneyn rinnalla keikkaili Kenny Lewis, mutta hän ei tavallaan ollut koskaan yhtyeen virallinen jäsen eikä osallistunut yhteenkään levytykseen. Vuodesta 2012 alkaen John McInerney on käytännössä ollut Bad boys bluen ainoa jäsen.
”Tears turning to ice” -albumin tuotti jälleen David Brandes, joka sävelsi levyn kaikki yksitoista kappaletta. Julkaisijana toimi Brandesin oma Bros music. Lopputuloksena syntyi peruslaadukasta eurodiscoa, mutta ei kuitenkaan uusia ikivihreitä Bad boys bluen keikkarepertuaariin. Singleinä levyltä lohkaistiin ”Killers” ja ”Tears turning to ice”, jotka löytyvät pitkäsoitolta myös pidempinä versioina.
Bad boys blue eurodiscon uranuurtaja, joka ainoana genren edustajana on sinnitellyt muutosten kourissa yhtäjaksoisesti läpi vuosikymmenten. Timo Pennasen kirjoittaman ”Sisältää hitin – Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972” (Otava 2006) -kirjan mukaan Bad boys blue on Suomen 22:ksi menestynein ulkomaalainen artisti kautta aikojen levymyynnissä mitaten. Vuonna 2023 uraa tulee mittariin 38 vuotta ja uusia julkaisuja on tullut kaikilla vuosikymmenillä. 66-vuotiaalla John McInerneylla näyttäisi olevan myös vielä paljon hyviä vuosia edessään. Vaikka hittilistojen kärkisijoja ei hätyytetäkään, niin keikkasuosio on aina taattua ja Bad boys blue pystyy uskottavasti esiintymään nostalgiannälkäiselle yleisölle niin kasari- kuin ysärifestareillakin.
Kuuntele Retropopparin Spotify soittolistaa ”The Essential Bad Boys Blue”
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Timo Pennanen: Sisältää hitin – Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972 (Otava 2005)
Bad Boys Blue CD-albumien kansilehdet
Wikipedia
Ifpi
Iltalehti
Discogs
herbmccoy.eu
RETROPOPPARI 
Kiitos tästä tekstistä!!
BBB-fani vm. ’80
TykkääTykkää