Levyarvio: ”Tension” on osoitus Kylie Minoguen kiistattomasta perinnöstä yhtenä aikamme suurimmista pop-tähdistä

KYLIE MINOGUE: TENSION (BMG 2023)

Kylie Minogue on kuin Feeniks-lintu. Hän onnistuu luomaa sulkansa uudelleen jokaisella vuosikymmenellä ja nostamaan itsensä takaisin huipulle, jos on sattunut aallonpohjalle ajautumaan. Mikä ovelinta, hän ei tarvitse siihen mitään uusia aseita. Kokeilujen jälkeen suutarin ei tarvitse kuin palata lestiinsä ja some räjähtää. Vaikka toisaalta Kylien kohdalla ei pahoja aallonpohjia ole albumilistasijoitusten perusteella edes pahemmin ollut. Sen sijaan uutta hittibiisiä Kyliekin kaipasi uralleen ja sellaisen hän sai tänä kesänä, kun ”Padam padam” lähti valloittamaan TikTokin kautta maailmaa. Kappaleesta tuli kesän soitetuimpia Britanniassa ja eräänlainen vuoden 2023 Pride-anthem. Se herätti myös keskustelua ikäsyrjinnästä Britannian radiossa.

Liian syvällisesti ”Padam Padamin” kaltaisen megahitin sanoitusten tulkitseminen ei ole tarpeen. Konsepti on yksinkertaisesti vastustamattoman viehätysvoimainen. Kaikkia alan odotuksia uhmannut single osoitti, kuinka virkistävää ja monipuolista musiikin vaikutus voi olla. Se on myös osiin purettuna outo kappale: harvinaisen tarttuvan hookupin sisältävä bangeri, lainaa Édith Piafia, pitää samanaikaisesti sydämesi sykkeessä ja saa sinut huudahtelemaan pavlovilaisesti homobaarissa kahta tavua.

”Padam padam” on kuitenkin hieman ristiriidassa Kylie Minoguen 16:sta albumin ”Tension” nimen kanssa. Kokonaisuus on rennoin hänen viimeaikaisista albumeistaan ja ylivoimaisesti paras. Levy on paluu muotoon, joka asettaa etusijalle sen emotionaalisen välittömän ja kineettisen tunteen, joka on määritellyt Kylien musiikkia parhaiden vuosien ajan.

Kylie on kuin aikuinen Barbie-nukke. Samankaltaisuuksia australialaisen popdiivan ja amerikkalaisen muotinuken välillä on todettu olevan ennenkin, mutta aurinkoisen olemuksen, loistavien pukutemppujen ja blondiuden lisäksi Kylie on aina tuonut etualalle ihmisyyttä, jollaisesta yksikään muovinukke – tai edes useimmat muut poptähdet – eivät voi uneksiakaan. Toisin kuin vaikkapa Janet Jackson tai Madonna, jotka pyrkivät paljastamaan psykologiansa puolia jokaisen uuden julkaisunsa yhteydessä, Kylie pitää kiihkeästi kiinni yksityisyydestään. Kylie esittelee itseään nimellisarvolla, vaikka on hänkin kokenut voimakkaita henkilökohtaisia mullistuksia.

Kaksi aiempaa Kylie-albumia olivat konseptialbumeja. Vuoden 2018 kantrihenkinen ”Golden” ja vuoden 2020 korona-ajan ”Disco” eivät tuottaneet uusia ikivihreitä. Ne epäonnistuivat kokonaisuudessaan siitä yksinkertaisesta syystä, että levyt eivät kuulostaneet Kylieltä. Cowboy-hattujen ja peilipallojen katveessa laulaja uhrasi spontaanisuutensa, mikä johti itsetietoiseen soundiin. Se oli ristiriidassa hänen omavaraisen tyylinsä kanssa.

Seuraavaksi suunniteltiin 1980-luvun inspiroimaa albumia, mutta onneksi Kylie ja hänen tuottajansa Biff Stannard, Duck Blackwell ja Jon Green luopuivat teemoista ja valitsivat rennomman prosessin. He äänittivät kappaleita liikuteltavassa studiossa Airbnb -kämpissä ja hotellihuoneissa aina kun inspiraatio iski. Lopputuloksena syntyi kokoelma kaikista äänistä, joista Kylie Minogue tunnetaan parhaiten: makeasta syntetisaattoripopista, reippaasta eurohousesta ja propulsiivisesta EDM:stä.

Joissakin kappaleissa on helppo tunnistaa, mitä soundeja laulaja ja tuottajat ovat tavoitelleet. ”Handsin” laulu-räppi tuntuu Doja Catin ”Say So” -kappaleen uudelleenluonnilta, kun taas ”Green lightin” flirttaileva rullaavuus kuulostaa epäilyttävästi Dua Lipan tai Carly Rae Jepsenin tuotannolta. Varsinkin kun kappaleessa soi unenomainen saksofoni.

Tämä saattaisi aiheuttaa ongelmia ellei Kylie laulaisi kappaleita omiin nimiinsä. Kun Kylie laulaa, hän kuulostaa siltä, kuin olisi maailman hauskin ja seksikkäin nainen. Lukuun ottamatta joitakin nenään vedettyjä säveliä muuten erinomaisessa ”Hold on to now” -kappaleessa. Hänen läsnäolonsa on aina houkuttelevaa ja dynaamista, vaikka taustat kuulostaisivat toisinaan hieman puristetuilta.

”Tensionin” taustalla ei siis ole yhdistävää teemaa tai konseptia, paitsi että laulujen aiheet liittyvät Kylien pitkäaikaisiin suosikkiaiheisiin: rakkauteen ja seksiin. Romanttiset tarinat ovat vain esteitä, jotka on voitettava nopeasti. Mukana ei ole ”Confide in me” -kappaleen elokuvallista draamaa tai ”Slow’n” suppeaa jatkoa sille, mutta se mikä uudelta levyltä puuttuu monipuolisuudessa, lunastetaan täysillä energisyydessä. ”Hold on to now” on Robynin tapainen vetoomus romanttiseen uskoon, kun taas hurmaavan hauska ”Things we do for love” kuulostaa rahtusen Belinda Carlislelta. Oliver Heldensin kanssa jo aikaisemmin julkaistu yhteisbiisi ”10 out of 10” lainailee hieman Pet shop boysia.

Nimikappale ja ”Padam padam” ovat levyn huippukohtia. Muut kappaleet kierrättävät vanhaa ja vain vähän uutta. ”Vegas high” osoittautuu kertakäyttöiseksi ja tuntuu kuin se olisi ennalta harkiten levytetty Kylien tulevaa pitkää Las Vegas -pestiä silmällä pitäen. ”You still get me high” ja ”Story” ovat täydellistä 1980-luvun poppia, joka on toteutettu asiantuntevasti koukuilla, laulusuorituksilla ja laajakuvatunnelmalla. Vielä parempia ovat reippaat retro-palat, kuten ”Hands” tai ”One more time”, joka sisältää taputuksia, kodikasta diskoa ja muita bile-lupauksia. Ja varsinainen bile-levy 36-minuuttinen ”Tension” onkin. Ainoa lupaus balladista on ”You still got me high” -kappaleen ensimmäiset 50 sekuntia – ennen kuin pop-biitti lähtee taas rullaamaan.

Lyyrisesti ”Tension” on päättäväisen eskapistinen ja ehkä seksikkäämpi kuin mikään Minogue-albumi vuoden 2007 ”X”:n jälkeen. Hän esittää himokkaita käskyjä euforisessa nimikkokappaleessa: ”Oh God, touch me right there”, mutta kun jännitys (Tension) laukeaa, levyn viehätys laskee. Lopputulos ei ole Kylien yhtenäisin tai paljastavin albumi, mutta sen oma sisäinen logiikkansa ohjaa sitä. Loppujen lopuksi ”Tension” on kuin hauska, flirttaileva ilta vanhan ystävän kanssa. Sellaisen joka ei rasita sinua omilla ongelmillaan. Olitpa sitten tuntenut Kylie Minoguen koko ikäsi tai vasta ”Padam padamin” myötä, sinun kannattaa laittaa tanssikengät jalkaan ja liittyä juhliin.

Kaikesta huolimatta ”Tension” on Kylien uran hienoimpia pitkäsoittoja. Vaikka tietyt kappaleet loistavat kirkkaammin kuin toiset, kokonaisuus on loistava poplevy sekä osoitus Kylien merkityksellisyydestä ja kiistattomasta perinnöstä yhtenä aikamme suurimmista pop-tähdistä.

Kappaleluettelo:

  1. Padam padam
  2. Hold on to now
  3. Things we do for love
  4. Tension
  5. One more time
  6. You still get me high
  7. Hands
  8. Green light
  9. Vegas high
  10. 10 out of 10 (feat. Oliver Heldens)
  11. Story

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑