Katselin kaikki 99 Oscar-voittajaa kautta aikojen ja listasin ne paremmuusjärjestykseen – Ihan helppoa se ei ollut

Asetin vuoden 2024 alussa itselleni haasteen ja päätin katsoa kaikki parhaan elokuvan Oscar-palkinnolla palkitut elokuvat. Reilut pari vuotta siinä vierähti, mutta nyt tavoite on täytetty. Elokuvien ystävänä olin toki nähnyt niistä useita jo ennen vuotta 2024, aika monet ihan tuoreeltaankin, joten jos leffa oli hyvässä muistissa kirjasin sen jo katsotuksi. Joitakin takavuosina näkemiäni katselin kyllä uudelleen ja muistinvirkistys teki ihan eetvarttia.

Ensimmäinen Oscar-gaala pidettiin vuonna 16.5.1929 ja siinä jaettiin kaksi parhaan elokuvan palkintoon rinnastettavaa pystiä. ”Wings” voitti ”Outstanding Picture” -palkinnon ja ”Sunrise” puolestaan ”Best Unique and Artistic Picture” -palkinnon. Vuodesta 1930 lähtien jaettiin patsas vain ”Outstanding Picture” -kategoriassa. Myöhemmin parhaan elokuvan sarjan nimi on muuttunut vuosien saatossa, mutta palkinto on myönnetty aina vain yhdelle elokuvalle. Näin ollen vuoden 2026 gaalassa jaettiin 99:s parhaan elokuvan Oscar elokuvalle ”One Battle After Another”.

Katselu-urakkani suurimmaksi haasteeksi osoittautui itselleni ehkä vähän yllättäen se, mistä saan kaikki nämä leffat katsottavakseni. Jotenkin oletin, että niin merkittävä elokuva kuin ”vuoden paras” olisi helposti kaikkien ulottuvilla. Todella monet olivat, mutta mitä kauemmas historiaan mentiin, sitä hankalampaa oli löytää katseltavaa. Kun suoratoistopalveluiden valikoimat ja oma DVD-hylly oli nuohottu, siirryin seuraavaan vaiheeseen.

LUE LISÄÄ: Suoratoistopalvelut eivät tyydytä vaativaa makua

Suurimmaksi aarreaitaksi osoittautuivat kirjastot. Kotikaupunkini Riihimäen kaupunginkirjasto ei kylläkään ole valikoimiltaan kaikkein kattavin, vaikka monet elokuvat lainasin sieltä. Riihimäelle pystyi myös pientä korvausta vastaan tilaamaan saman seudun eli ns. Ratamo-kirjastojen materiaalia, jonka myötä käytettävissä olivat esimerkiksi Hyvinkään ja Nurmijärven kirjastojen valikoimat.

Kun maakuntakirjastot oli kaluttu, oli pakko kääntyä pääkaupunkiseudun kirjastopalveluiden piiriin. Siellä valikoima oli todella runsas, mutta ei sekään Oscar-leffojen osalta aukoton. Ne katsottuani tutustuin netin leffavuokraamoihin. Suomeksi toimivista vuokraamoista löytyi useitakin leffoja, sekä kansainvälisistä vielä lisää. Mainittakoon, että pari aivan varhaisinta mykkäelokuvaa on kokonaisuudessaan katseltavissa YouTubessa ilmaiseksi ihan laadukkaina ja ilmeisesti ihan virallisina julkaisuina.

Edelleen oli aukkoja täyttämättä ja samalla myös katselukustannukset alkoivat kohota. varsinkin kun seuraavassa vaiheessa pakkomielteen riivaamana tilasin Amazonista DVD-levyjä kotiin. Eihän siinä paljon järkeä ole ostaa sokkona jokin elokuva, katsoa se kertaalleen, todeta se melko keskinkertaiseksi ja sen jälkeen piilottaa se kaappien uumeniin.

Kaksi ihan viimeistä aukkoa olivat ne kaikkein kinkkisimmät. En tahtonut löytää Amazonista sopivalla aluekoodilla olevaa DVD-painosta, joten käännyin luotettavan alihankkijan puoleen. Olin tilannut Kulttileffakaupasta ennenkin ja saanut aina rahoilleni loistavaa vastinetta, ja rohkaistuin kysymään tietäisikö hän mistä nuo leffaharvinaisuudet löytäisin. Eikä aikaakaan kun sain tiedon mihin hintaan hän suhteillaan ne minulle saisi hankittua. Kuukauden päivät siinä vierähti, mutta lopulta postiluukusta kolahti vuoden 1944 voittaja ”Going My Way” suomenkielisin tekstein sekä vuoden 1930 voittaja ”The Broadway Melody” korealaispainos englanninkielisin tekstein.

Nyt on kaikki Oscar-voittajat sitten katsottu, pisteytetty ja paremmuusjärjestykseen aseteltu. No ihan eksaktin tarkka tuo järjestys ei ehkä ole, sillä huomaan fiiliksenkin vaikuttavan paljon katselukokemukseen. Väärä elokuva väärässä tilanteessa voi tuntua heikommalta, kuin se tuntuisi jossain toisessa hetkessä. Mutta TOP-10 on aika varmaan aika hyvässä järjestyksessä.

Lista varmaan elää tulevaisuudessa, sillä aion jatkaa Oscar-palkittujen elokuvien katselua uusintakierroksella. Yksi seuraavista tavoitteista olisi saada Excel-taulukkooni katselupäivämäärä myös niiden elokuvien osalta, jotka olen nähnyt ennen vuotta 2024. Tällä haavaa se puuttuu noin kolmasosasta listan leffoista.

Miksikö katselen nimenomaan Oscar-palkittuja elokuvia? Pidän Oscar-ehdokkuutta jollain tapaa laadun takeena. Ihan surkea tekele ei ikimaailmassa pääsisi tähän seuraan. Tokihan makuasioista voi aina keskustella ja toisen mielestä Uuno Turhapurokin on hyvä elokuva. Joku voi kauhistella, miten minäkin olen sijoittanut listallani jonkun klassikon liian alas. Kenties se ei vain sytyttänyt minua siinä tilanteessa, kun elokuvan näin, riittävällä liekillä?

En pidä myöskään liian taiteellisista elokuvista ja Oscareissa ehdolla ovat usein ihan tavallisille katsojille suunnatut leffat. Monille on syntynyt mielikuva, että palkintogaaloissa palkitaan vain kriitikoiden rakastamia teoksia, mutta ainakaan Oscar-gaalassa se ei pidä paikkaansa. Yleensä ottaen minua on aina huvittanut kansan keskuudessa kiertävä käsite, että ”mitä vähemmän kriitikot antavat tähtiä, sitä parempi – tai ainakin kansanomaisempi – elokuva on”.

Eihän se nyt niin mene. Elokuvakriitikot katsovat elokuvia ammatikseen ja osaavat kyllä tulkita niitä. Minä ainakin olen usein saanut hyvin ja perustellusti kirjoitetusta kritiikistä oikeita ahaa-elämyksiä. Oivaltanut elokuvasta jotain, mitä en ehkä muuten olisi ymmärtänyt. On myönnettävä, että kriitikoissakin on eroja ja heistä löytää varsin nopeasti omat suosikit. Ne joiden kanssa maut kohtaavat parhaiten. Joskus lapsena inhosin Antti Lindqvistiä, kun hän aina haukkui James Bond -leffoja, mutta nyt aikuisiällä olen tajunnut että eiväthän ne Bondit kovin hyviä elokuvia olleetkaan. Siis elokuvataiteellisesti tarkasteltuna, mutta varsin viihdyttäviä seikkailuja silti – omana aikanaan.

Olen kuullut väitettävän, että Oscar menee aina tietyn tyyppiselle historialliselle nyyhkydraamalle, mutta sekin väittämä on väärä. Oscar elää ajan hermolla ja palkinto myönnetään usein rohkeasti toisenlaiselle teokselle. Viime vuosien voittajiakin kun tarkastelee, niin paljon yhtäläisyyksiä ei löydy ”Parasitesta” ja ”Codasta”. ”Oppenheimer” taisi olla aiheensa puolesta melko ilmeinen voittajakandidaatti, mutta ”Anoran” voittoa voidaan pitää yllättävänä. Entäpä ”Everything Everywhere All at Once”? Olisitteko arvanneet, että nappaa parhaan leffan pystin?

Sama homma ihan takavuosinakin. Oscarit ovat eläneet sitä aikaa. Milloin on ollut syytä palkita pienimuotoinen draama tyyliin ”Marty”, ”Kramer vs. Kramer”, ”Ordinary People” tai ”Terms of Endearment” ja milloin on taas aika ollut kypsä spektaakkelille kuten ”Titanic”, ”Gladiator” tai ”The Lord of the Rings”. Musikaalien valtakausikin on jyllännyt pariinkin otteeseen. Väitän, että kun katselee kaikki nämä 99 parasta elokuvaa, saa aika kattavan kirjon elokuvataidetta verkkokalvoilleen.

Olen kuitenkin elokuvankatselijana sen verran amatööri, että minusta on kiva kun joku alan ammattilainen valitsee minulle katseltavaa. Oli se sitten Yhdysvaltain elokuva-akatemia tai Jusseista päättävä Filmiaura. Toinen haaste minulla taannoin oli myös IMDb-sivuston TOP-250-lista, jonne toiset käyttäjät ovat elokuvia pisteyttäessään valinneet parhaimmiston. Siltäkin listalta olen katsellut noin 230 elokuvaa, mutta se lista elää kun käyttäjät pisteyttävät elokuvia joka päivä. Elokuvia tulee listalle ja putoaa pois. Se tekee haasteesta tällaiselle taulukkonikkarille hankalamman.

Nyt olen laajentanut haastetta käsittämään myös parhaan elokuvan Oscar-kategorian ehdokkaiden katseluun, mikä onkin tuonut ihanan paljon lisää metsästettävää. Tämä haaste ei ihan äkkiä tule päätökseensä, sillä vuodesta 2009 lähtien ehdokkaita on ollut kymmenkunta joka vuosi ja sitä aiemminkin yleensä viisi. Nämä kun kerrotaan Oscar-palkinnon lähes 100-vuotisella historialla, haastetta tosiaan riittää ja lisää tulee joka vuosi!

Tässä kaikki parhaan elokuvan Oscar-palkinnolla palkitut elokuvat minun makuni mukaisessa paremmuusjärjestyksessä: