Joey Tempest (oik. Rolf Magnus Joakim Larsson, s. 1963) lainasi ystävältään Mic Michaelilta (oik. Gunnar Michaeli, s. 1962) vuonna 1981 Korg Polysix kosketinsoittimen ja tapaili sillä muuatta syntikkariffiä. Melodianpätkä jäi hautumaan, kunnes neljä vuotta myöhemmin Tempestin Europe-yhtyeen basisti John Levén (s. 1963) ehdotti että riffin ympärille sävellettäisiin kokonainen kappale.
Tempest tarttui toimeen ja sai sanoitukseen inspiraatiota David Bowien klassikosta ”Space Oddity”. Myöhemmin hän esitteli aikaansaannoksensa bändinsä muille jäsenille ja sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Etenkin Europen kitaristi John Norum (s. 1964) vierasti kosketinsoitinmelodiaa ja piti teosta liian erilaisena rock-bändin esitettäväksi. Tempest sai kuitenkin tahtonsa läpi ja Europe levytti kappaleen. Myöhemmin Norum on todennut, että onneksi hänen mielipidettään ei kuunneltu.
Yhtyeen kosketinsoittaja Mic Michaeli käytti Yamaha TX-816 yksikön tehdasasetusääntä yhdessä Roland JX-8P syntetisaattorin kanssa, jolloin lopullisesta kosketinsoitinsaundista muodostui ikimuistoinen, hieman rouhealta fanfaarilta kuulostava melodianpätkä. Kukaan ei kuitenkaan tässä vaiheessa ajatellut, että laulua julkaistaisiin singlenä. Tempestin itsensäkin mielestä se oli sopiva vain albumin aloitusraidaksi tai konserttien alkumusiikiksi.
Europen oli juuri solminut kansainvälisen levytyssopimuksen Epic Records -yhtiön kanssa. Ensimmäinen yhtyeen julkaisu uudella levymerkillä oli kolmen biisin EP ”On the Loose”, joka oli tavallaan myös samannimisen ruotsalaisen elokuvan soundtrack. Elokuvassa Joey Tempest ja muu Europe-ryhmä esiintyy myös omana itsenään. Yhtyeen itsensä mielestä sopivin ensisingle tulevalta albumilta olisi ollut EP:llä ja elokuvassa kuultu ”Rock the Night”. Epic päätti kuitenkin, että ensimmäisenä singlenä julkaistaan kappale nimeltä ”The Final Countdown”.
Kaikki oli kuitenkin saanut alkunsa jo edellisen vuosikymmenen puolella. Vuonna 1979 Ruotsissa, Tukholman lähiössä Joey Tempest (laulu, koskettimet), John Norum (kitara), Peter Olsson (basso) ja Tony Reno (oik. Tony Niemistö, rummut) perustivat yhtyeen nimeltä Force. Harjoiteltuaan yhdessä soittamista covereilla, päättivät he alkaa kirjoittaa omaa materiaaliaan. Force lähetteli demojaan eri levy-yhtiöille, mutta sai vastauksena lähinnä ehdotuksia parturireissuihin ja ruotsinkielellä laulamiseen.
Vähän myöhemmin Olsson jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli basistiksi John Levén. Pian Levén siirtyi bassottelemaan Yngwie Malmsteenin yhtyeeseen, josta Marcel Jacob tuli hänen tilalleen Europeen. Levén ei kuitenkaan tullut toimeen Malmsteenin kanssa ja basistit vaihtoivat takaisin entisiin orkestereihinsa. Vuonna 1982 Tempestin tyttöystävä ilmoitti Forcen Ruotsin Rock-mestaruus-kilpailuihin, jossa musisoi yli 4000 bändiä.
Force vei kisassa voiton ja lisäksi Joey Tempest palkittiin kilpailun parhaana laulajana ja John Norum parhaana kitaristina. Palkintona oli levytyssopimus pienen Hot Records -yhtiön kanssa. Juuri ennen kisaa yhtye vaihtoi nimensä Forcesta Europeksi. Tempest sai idean uuteen nimeen Deep Purple -yhtyeen albumista ”Made in Europe”. Vuonna 1983 ilmestyi Europen ensimmäinen omaa nimeä kantanut studioalbumi, joka nousi Ruotsin listalla sijalle kahdeksan.
Europe saavutti suosiota myös Japanissa, jossa levyltä lohkaistu single ”Seven Doors Hotel” nousi kärkikymmenikköön. Kappale oli yksi ensimmäisistä, jonka Joey Tempest oli kirjoittanut. Hän sai inspiraation biisiin nähtyään italialaisen kauhuleffan ”The Beyond”.
Seuraavana vuonna julkaistiin toinen albumi ”Wings of Tomorrow”, jolla Europen laulunteko- ja soittotaidot nousivat jo uudelle levelille. Yhtye lähti kiertueelle, jolle mukaan tuli kosketinsoittajaksi Tempestin vanha ystävä Mic Michaeli. Näin laulusolisti vapautui kosketinsoitinten takaa lavan etureunaan villitsemään yleisöä. Vaikka ei levy noussut Ruotsin listallakaan sijaa 20 korkeammalle, Epic kiinnostui bändistä ja tarjosi heille kansainvälistä levytyssopimusta.
Europe konsertoi ensimmäisen kerran Suomessa Juhannuksena 1984 Aulava-festivaaleilla. Joey Tempest muisteli vuonna 2018, että suomalaiset olivat kiinnostuneita yhtyeestä jo kahden ensimmäisen levyn aikoihin. Bändin tuolloisella rumpalilla Tony Renolla oli suomalaisjuuret ja Tempest kävi hänen kanssaan Suomessa myös tapaamassa Renon kavereita ja bilettämässä kesäyössä.
Kahden levyn jälkeen Tony Reno sai kuitenkin bändistä kenkää, koska hän laiminlöi treenejä ja osoitti muutenkin motivaationsa olevan heikolla tasolla. Renon tilalle tuli norjalais-ruotsalainen Ian Haugland (oik. Jan-Håkan Haugland, s. 1964), joka oli myös aiemmin soitellut Yngwie Malmsteenin kanssa. ”Rock the Night” nousi Ruotsin listalla sijalle neljä ja Europe lähti uudelle Ruotsin kattavalle ”Wings of Tomorrow” -kiertueelle.
Kahden ensimmäisen levyn kappaleiden lisäksi keikkasettiin kuului ”Rock the Night” sekä uudet kappaleet ”Ninja”, ”Danger on the Track”, ”Love Chaser” ja ”Carrie”. ”Carrie” oli balladi, jonka Tempest sävelsi yhdessä kosketinsoittaja Michaelin kanssa. Alkuaikojen live-versio olikin yksinkertainen rakkauslaulu, jossa laulun taustalla kuultiin vain koskettimet. Myöhemmin samana vuonna 1985 Joey Tempest sävelsi hyväntekeväisyyskappaleen ”Give a Helping Hand”, jota levyttämään kokoontui muusikoita 29:sta ruotsalaisesta rock-yhtyeestä nimellä Swedish Metal Aid. Etiopian nälänhädän uhrien hyväksi julkaistu single myi Ruotsissa yli 50.000 kappaletta ja sen tuotti Easy Action -yhtyeen kitaristi Kee Marcello (oik. Kjell Lövbom, s. 1960).
Syyskuussa 1985 Europe suuntasi Zürichiin, Sveitsiin Powerplay-studiolle äänittämään kolmatta albumiaan. Lauluja oli jo runsaasti valmiina ja ”Carrie”-balladia lukuun ottamatta ne olivat kaikki lähtöisin Joey Tempestin kynästä. Vain noin viikkoa ennen matkaa Tempest kirjoitti vielä yhden kappaleen. ”Cherokee” sai inspiraationsa Yhdysvaltojen alkuperäiskansoista.
Europe oli toivonut levynsä tuottajiksi Scorpionsin kanssa yhteistyötä tehnyttä Dieter Dierksiä tai Bon Jovi -yhteyksistään tuttua Bruce Fairbairnia, mutta Epic suositteli toimeen amerikkalaista Kevin Elsonia. Hän oli työskennellyt mm. Journeyn ja Lynyrd Skynyrdin kanssa. Sillä mentiin. Kesken sessioiden Joey Tempest sai keliakian oireita, jotka aiheuttivat äänityksiin tauon. Ruokavalion muutoksella hän sai itsensä kuntoon ja levytys sai jatkua.
Kun taustat oli nauhoitettu, Tempest äänitti lauluosuuden ensimmäiseen singlelohkaisuun, levyn nimikkokappaleeseen ”The Final Countdown”, Tukholman Soundtrade studiolla. Sitten yhtye matkusti Yhdysvaltoihin ja loput laulut tallennettiin Mastersound studiolla, Atlantassa sekä Fantasy studiolla, Kalifornian Berkeleyssa. Aiemmin levytetyt kappaleet ”Rock the Night” ja ”On the Loose” levytettiin myös uudelleen hieman uusituilla sanoituksilla. ”Carrie” -balladiin tehtiin uusi koko bändille istutettu sovitus.
”The Final Countdown” -albumin kymmenen biisin kokonaisuudesta tuli tymäkkä hittiputki, jonka kappaleista monet olivat hioutuneet timanteiksi jo keikoilla. 19.5.1986 single ”The Final Countdown” julkaistiin Yhdysvalloissa ja se kipusi Billboard-listalla sijalle kahdeksan. Myynnin vauhdittamiseksi kappaleeseen kuvattiin musiikkivideo brittiläisen Nick Morrisin ohjaamana. Video oli kuvattu Ruotsin Solnassa kahdessa konsertissa 26.-27. toukokuuta 1986 ja lisäksi siihen liitettiin muuta kuvamateriaalia soundcheckistä ja ruotsalaismaisemista.
Nick Morris oli ohjannut jo ennen Europea musavideoita mm. Nenalle, Paul Youngille, Mr. Misterille ja myöhemmin monille muille nimekkäille artisteille. Hänestä tuli myös Europen musiikkivideoiden hoviohjaaja, joka vastasi kaikista yhtyeen musiikkivideoista aina 1990-luvun alkuun asti. ”The Final Countdown” -single nousi vielä korkeammalle listoilla muualla maailmassa Se kohosi listaykköseksi yli kymmenessä maassa, kuten Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja marraskuussa 1986 myös Isossa-Britanniassa.
”The Final Countdown ” -pitkäsoitto laskettiin markkinoille viikkoa myöhemmin ja siitä tuli huikea myyntimenestys. Vuoteen 1994 mennessä se myi Yhdysvalloissa yli kolme miljoonaa kappaletta. Maailmanlaajuisesti levy on myynyt yli kuusi miljoonaa yksikköä. Suomessa albumi nousi listan kärkeen ja myi yli 70.000 kappaletta eli platinaa. Lokakuussa 1986 ”The Final Countdown” -musiikkivideo esitettiin Hittimittari-ohjelmassa, joka viimeistään nosti Europen kaikkien tietoisuuteen. Kappale oli meillä koko vuoden 1986 suosituin hitti.
Toisena singlenä levyltä lohkaistiin ”Rock the Night” -kappaleen uusi versio uudella musiikkivideolla ryyditettynä. Tässä vaiheessa alkuperäinen kitaristi John Norum oli jättänyt yhtyeen ja videolla esiintyy uusi vahvistus, mutta vanha tuttu Kee Marcello. Norum kertoi kyllästyneensä yhtyeen musiikin muuttumisesta liian popahtavaksi ja imagon kiiltokuvamaisuuteen. Hän lähti soolouralle ja halusi tehdä rockimpaa musaa. Singlelohkaisu nousi tammikuussa 1987 Billboard-listalla sijalle 30 ja Britti-listalla sijalle 12. Marcello oli mukana kaikilla lopuilla albumin musiikkivideoilla, vaikka taustalla soikin John Norumin kitara.
Kesällä 1987 lohkaistu kolmas single ”Carrie” osoittautui Yhdysvalloissa vielä yhtyeen nimikkokappaletta ”The Final Countdown” suositummaksi. Balladi ylsi Billboard-listan sijalle kolme ja on siten heidän menestynein kappaleensa Amerikan markkinoilla. Single oli koko vuoden 56:ksi myydyin Yhdysvalloissa. Britanniassa korkeimmaksi sijoitukseksi jäi 22. Neljäs ja viimeinen singlelohkaisu ”Cherokee” ei enää saavuttanut edeltäjiensä kaltaista suosiota.
Albumin myötä Europe lähti mittavalle Euroopan ja Amerikan mantereen kattavalle konserttikiertueelle. Maaliskuussa 1987 Iltalehti kirjoittaa yhtyeen Lontoon Hammersmith Odeonin keikasta varsin ivalliseen sävyyn otsikolla ”Europe ja reikiä nolla”. Tällä viitataan tietenkin puhtoisen imagon omaavien kundien valkoisiin purukalustoihin. Leipäteksti vilisee naljailua, jossa todetaan mm. että ”Europe on heavya suosivan aikakauden Bay City Rollers” tai että ”Kitaristi John Norum ei halunnut soittaa tässä metallilla jatketussa Abbassa”. Keikkaraportti päättyy virkkeeseen ”Puolentoista tunnin annos rockin valepukuun kääriytynyttä ruotsalaista kansankotia on yksinkertaisesti liikaa”. Olivatko pihlajanmarjat happamia, voisi kysyä toimittaja Joose Berglundilta.
Sama mies jatkaa lyttäävää tyyliään samassa lehdessä vielä vuonna 1989, kun Europe ei vetänytkään Helsingin jäähallia täyteen. 24.1.1989 julkaistu juttu on otsikoitu ”Jäähalli puolillaan – Suomi tylynä naapurinpojille”. Kyseessä oli uuden kiertueen ensimmäinen Ruotsin ulkopuolinen keikka. Tekstissä ei anneta armoa: ”Bändin ongelmana on ns. varmojen fanien puute. Teinikansa on pitkätukkaiset ruotsalaispojat unohtamassa ja mieltynyt vaihteeksi Brosien ja Brother Beyondien suittuun lookiin. Omiaan uskollisesti seuraava heavy-yleisö taas pitää Europea pelkkinä maitonaamoina. Yhtyeen edustamalla poppishevillä on auttamatta viimeinen myyntipäivä lähellä.”
Europen maailmanvalloitus kiteytyi melko lailla ”The Final Countdown” -hitin ympärille ja tähän päivään mennessä sitä on streamattu Spotifyssa yli 800 miljoonaa kertaa. Mutta mistään yhden hitin ihmeestä ei kuitenkaan voi puhua, sillä myös esimerkiksi ”Carrie” -kappaleen streamaukset lähestyvät 300 miljoonan rajapyykkiä. ”The Final Countdown” -musiikkivideota on silmäilty Youtubessa reilut 1,3 miljardia kertaa. Tosin kappale on valittu amerikkalaisen musiikkilehti Blenderin sekä VH1-kanavan äänestyksissä myös 1980-luvun huonoimpien biisien joukkoon.
Näin suuresta hitistä oli kuitenkin hankala jatkaa eteenpäin, mutta yrityksen puutteesta ei Joey Tempestia ja kumppaneita voi syyttää. Vuonna 1988 ”The Final Countdown” sai jatkoa albumin ”Out of This World” muodossa. Sen ensimmäinen singlelohkaisu ”Superstitious” nousi tietenkin Ruotsin ja Norjan listojen ykköseksi, sekä Suomen listan sijalle kolme. Billboard-listalla korkein sijoitus oli 31 ja Britanniassa 34.
Vuonna 1991 Europelta ilmestyi vielä viides ja viimeinen pitkäsoitto ”Prisoners in Paradise” ennen pidemmäksi venähtänyttä taukoa. Vuosina 1995-2002 Tempest levytti kolme sooloalbumia, mutta vuonna 2004 Europe kokoontui jälleen yhteen ja John Norum palasi kitaran varteen. Kee Marcellon visiitti jäi siis levytysten osalta vain yhden pitkäsoiton mittaiseksi.
Paluun jälkeen Europe on levyttänyt vielä viisi studioalbumia lisää, joista tuorein ”Walk the Earth” on vuodelta 2017. Vuonna 2018 yhtye esiintyi Helsingin Tuska-festivaalilla ja lehdistökin oli heille jo armollisempi. ”The Final Countdown” on yksi maailman tunnetuimmista rock-kappaleista, joka nosti Europen supersuosioon vuonna 1986. Alkaako viisun esittäminen jo kyllästyttää näin 32 vuotta myöhemmin?”, toimittaja tiedustelee. ”Livenä sitä on yhä hyvä soittaa, mutta ei me sitä kotona enää kuunnella, Tempest nauraa”. Vuoden 2023 lopulla käynnistyi yhtyeen 40-vuotis juhlakiertue ”Time Capsule”.
Kappaleluettelo:
- The Final Countdown
- Rock the Night
- Carrie
- Danger On the Track
- Ninja
- Cherokee
- Time Has Come
- Heart of Stone
- On the Loose
- Love Chaser
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Europe: The Final Countdown (Expanded edition CD kansilehti, 2001)
Wikipedia
Discogs
Iltalehti
Iltasanomat
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 