NEON 2 – NE ON NE KAKS (2025)
Ohjaus: Jani Wilund ja Joel Korhonen
Neon 2 -duo valloitti Suomen vuonna 1992 hiteillään ”Polku”, ”Tässä talossa” ja ”Kemiaa”. Rami Alangon ja Jussi Rainion muodostamasta yhtyeestä on nyt tehty neljäosainen dokumenttisarja ”Neon 2 – Ne on ne kaks”, jonka kaikki jaksot on 12.5.2025 alkaen katseltavissa Ruutu+ palvelussa. Ilmaiskatseluun jaksot tulevat yksi kerrallaan peräkkäisinä maanantaipäivinä. Kenties sarja esitetään myöhemmin myös Nelosella. Olettaisin näin, sillä sarjan tuottanut taho on niin räikeän näkyvästi puffattuna jokaisessa jaksossa.
Sinänsä dokumentti on rungoltaan ihan kiinnostava, vaikka tokihan sitä miettii, etteikö jonossa Neon 2:n edellä olisi ollut ruuhkaa dokumenttisarjan aiheeksi? Katsojalle valintaa perustellaan sillä supersuosiolla jonka bändin esikoisalbumi ”Polku” sai aikoinaan. Levy myi yli 80.000 kappaletta, mikä on paljon, mutta ei kuitenkaan yllä lähellekään kärkeä Suomen kaikkien aikojen myydyimpien albumien listalla.
Toisesta vinkkelistä Neon 2 rinnastetaan voimakkaasti Suomea 1990-luvun alussa vaivanneeseen lamaan, johon duo omalta osaltaan toi pienen valonpilkahduksen. Sarjan ensimmäinen jakso alkaakin devalvaatiota ja leipäjonoja käsittelevillä uutispätkillä. Kaikki ansio Neon 2:n lanseeraamalle popille, joka toi Suomen musakuvioihin aikoinaan tuoreen tuulahduksen, mutta että oma dokumenttisarja?
Enimmäkseen 1990-luvun alkuun sijoittuvaa ”Neon 2 – Ne on ne kaks” -sarjaa tulee väkisinkin rinnastettua vähän aikaa sitten julkaistuun ruotsalaista Ace of Base -yhtyettä käsittelevään sarjaan. Pois lukien tietenkin maailmanvalloitus, joka Neon 2:lta jäi tekemättä. Samanlaista ajankuvausta ei suomalaissarja pysty välittämään. Videoklipit ja lehtileikkeiden kuvat menneestä jäävät melko vähäiseksi puhuvien päiden rinnalla.
LUE LISÄÄ: Ace of Base – All That She Wants -dokumenttisarjan arvostelu
Kiinnostavinta antia musafanin näkökulmasta on tietenkin Ramin ja Jussin haastattelut, joissa he käyvät läpi kiitettävällä yksityiskohtaisuudella elämäänsä ja uraansa aivan alkuajoista lähtien. Kovin montaa muuta aikalaista ei sitten ole kameran eteen saatukaan, vaan valtaosa muista naamoista kuuluu ehkä yllättäenkin Nelonen Median eri radiokanavien juontajille.
Heistä sentään Sami Kurosella on omakohtaisiakin kokemuksia, sillä hän asui 1990-luvulla Jussi Rainion kanssa samassa talossa. Mutta se yksi nuorempi naisjuontaja pystyy vain kommentoimaan, että muistaa kyllä lapsuudestaan yhtyeen. Mukavimmat jutut tulevat joka tapauksessa Rami Alangon äidiltä ja Jussi Rainion tyttäreltä. Haastateltavat ovat olleet ilmeisen vähissä, kun painavan sanasensa pääsee kertomaan mm. Marco Bjurström, jonka ainoa kosketus bändiin oli lavaliikehdintäkoulutus Neon 2:n Syksyn Sävel 1992 esitystä varten. Koulutus päättyi ohjeistukseen, jossa katsottiin paremmaksi että pojat istuvat jakkaroilla.
Sarjan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Jani Wilund ja Joel Korhonen, ja sen kuvaukset on tehty vuosina 2021-2023. Rinnakkain menneiden muistelun kanssa käydäänkin yksityiskohtaisesti läpi uuden singlekappaleen ”Pieninä palasina” tekoprosessia. Vähän turhankin yksityiskohtaisesti, kun kyse on vain yhdestä laulusta. Pätkiä Finnvoxin studiosessioista riittää jokaiseen jaksoon. Onko yksi laulu yhtä merkityksellinen, kuin koko tähänastinen ura. Jää vaikutelma, että nykyisyys on rinnastettava menneeseen vain koska nykypäivän musadokkareissa kuuluu niin tehdä.
Tokihan kappaleesta tuli myös radiohitti ja oikeastikin eräänlainen Neon 2:n comeback, mutta se sivuutetaan vähän puolihuomaamattomasti että yhtye yritti tehdä paluuta jo kymmenisen vuotta aiemminkin. Vuonna 2014 Neon 2 osallistui YLE:n epäonniseen We Want More -televisioformaattiin, jossa takavuosien hajonneet bändit koottiin uudelleen yhteen. Neon 2:n lisäksi siinä kokoontui ainakin Miljoonasade ja Mascara. Silloin julkaistiin myös uusia lauluja. Kyllä ohjelma dokkarissakin mainitaan, mutta vain Jussi Rainion sivulauseessa. Uusia kappaleita on putkahdellut lisääkin vuodesta 2017 lähtien, mutta vasta huomiota herättänyt ”Pieninä palasina” nostetaan jalustalle.
Neon 2 -kaksikosta laulusolisti Jussi Rainion elämä on ollut koettelevampaa, kuin rauhallisemman Ramin. Jussilla oli jo ankea lapsuus ja aikuisikää ovat koetelleet mm. alkoholismi, vakava haimatulehdus ja syöpä. Kultakurkku kertoo niistä varsin avoimesti ja vähän mustalla huumorillakin höystettynä. Rami ei sen sijaan kerro itsestään paljon mitään musiikkikuvioiden ulkopuolelta. Sekin saattaa olla monelle uusi tieto, että Neon 2 ei tavallaan ollut duo, vaikka levyjen kansissa poseerasikin vain kaksi pitkätukkaista nuorukaista. Se on viisimiehinen bändi, jonka muutkin muusikot pääsevät sarjassa ääneen.
Kuten yhtyeen ysärimanageri Timi Laukkanen tunnustaakin, levy-yhtiö ja ohjelmatoimisto imivät Neon 2:sta kaikki mehut irti silloin kun rauta oli kuumaa. Niinpä pojat polttivat itsensä loppuun vain parissa vuodessa ennen kuin älysivät kahden albumin jälkeen pitää taukoa. Vuonna 1993 ilmestynyt kakkoslevy menestyi vielä esikoisen vanavedessä, mutta huolella valmisteltu kolmas albumi ”Viides vuodenaika” julkaistiin liian myöhään. Vuonna 1996 kansalla oli jo uudet suosikit ja keikkapaikat kumisivat tyhjyyttään. Melko tavallinen tarina.
Bisnesmies Ramilla ura jatkui muissa kuvioissa, mutta musiikille täysin omistautunut Jussi jäi tyhjän päälle. 1990-luvun lopulla syntyi cover-bändi Rainio Bros. jolta ilmestyi pari albumiakin. Sen jälkeen oli vuorossa nostalgiakeikkailua ja pari albumia Ressu Redfordin kanssa. Ressun tuotantotiimi R.E.L.S. myös tuotti Neon 2:n kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa. Rami teki biisejä toisille artisteille ennen kuin suuntasi katseensa toisenlaisiin bisneksiin.
Varsinaisesti Neon 2:sta kerrotaan siis kahden ja puolen tunnin kokonaiskestoon yltävässä sarjassa suhteessa varsin vähän. Sarjan hahmoista ainoan kiinnostavan, vaikka turhankin traagisen, ja kertomisen arvoisen elämän on elänyt yksi mies – Jussi Rainio. Ajankuvauksenakaan dokumentti ei ole parhaimmillaan, joten palaan alkuun ja ihmetykseeni siitä, miksi juuri Neon 2:sta on tehty oma sarjansa? Salaliittoteoreetikko voisi epäillä jotain kytkykauppoja radiosoittojen Nelonen Median radiokanavilla, festariesiintymisien Nelonen Media Liven tai vaikkapa Nelosen Vain elämää -sarjan kanssa. Mutta ei kai sentään?
Maailmanluokan tyyliin sarja päättyy Neon 2:n esiintymiseen tuhatpäiselle yleisölle, mutta tarkkasilmäiset huomaavat että kyseessä on Nelonen Media Liven Jyväskylässä järjestämä kaupunkifestari ja koko yleisö ei suinkaan ole saapunut paikalle vain Neon 2:n takia. Keikkahurmoksen päälle liimatut tekstit, joissa yhtyeen kerrotaan myyneen urallaan 170.000 levyä loppuvat saavutusten osalta tuohon. Sen jälkeen mainitsemisen arvoista on vain, että keikkaa ja musiikkia pukkaa edelleen ja että ollaan kiitollisia kaikille faneille ja ystäville. Lopputekstien jälkeen hauskaksi kevennykseksi lienee tarkoitettu Rami Alangon sutkautus: ”Sopiiko että lopetetaan tähän, mulla lähtee lento ihan kohta”.
Minusta ei ollut hauskaa, vaan jopa vähän vähättelevää, mutta sopiihan se. Tässä tuli aivan riittävä rautaisannos Ramia ja Jussia ja kumppaneitakin, ottaen huomioon että ura ysärillä kesti sen nelisen vuotta. Monipuolisena musiikin ystävänä en halua tämän enempää kyseenalaistaa dokumenttisarjan olemassaoloa, mutta voisin ihan vaikka periaatteessa vaatia, että miksei sitten tehdä vastaavaa monesta muustakin artistista tai yhtyeestä jos kerta Neon 2:stakin. Tässä vinkkiä sarjan tuottaneelle Toni Nuotiolle, joka on muuten Neon 2:n basisti.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 