PETER MURPHY: SILVER SHADE (Metropolis 2025)
On kulunut vuosikymmen siitä, kun post-punkin ikoni, gootin kummisetä ja Bauhaus-yhtyeen nokkamies Peter Murphy julkaisi edellisen albuminsa ”Lion”. Sen tuotti Martin Glover, jonka tunnemme nimellä Youth ja joka muistetaan myös Killing Joke -yhtyeen perustajajäsenenä ja basistina. Murphy yhdistää jälleen voimansa Youthin kanssa uutuuslevyllä ”Silver Shade”. Youth on tuotannon lisäksi myös kirjoittanut valtaosan levyn materiaalista. Murphy toteaa uuden albuminsa olevan yhtä voimakas kuin hänen mikä tahansa hänen aiemmista töistään. Hämmästyttävintä onkin, että hän on siinä täysin oikeassa. Uutuus ei kalpene aiempien levyjen rinnalla, pikemminkin päinvastoin, se jopa ylittää useimmat.
Albumin avaa yli viisiminuuttinen hypnoottinen ja ultra-pelkistetty ”Swoon”, jonka rytmikäs syntikkamatto hakkaa tasaisena koko kappaleen ajan. Murphyn tummanpuhuvat vokaalit kaikuvat liidellen pelkistetyn taustan päällä. Kappaleella vierailee Trent ”Nine Inch Nails” Reznor. Heti perään pärähtävä ”Hot Roy” tuo mukanaan enemmän EBM-sävyjä ja rullaa vauhdikkaasti eteenpäin. Albumi ikään kuin kasvaa, muuntuu ja kehittyy kappale kappaleelta. Kaikilla sen raidoilla on oma persoonansa, mutta silti ne rakentavat yhtenäisen kokonaisuuden.
”Sherpa” perustuu myös sykkivään rytmiin, mutta saa siihen päälle rockaavampia kitaroita. Murphyn laulu kuulostaa hetkittäin lähes oopperamaiselta ja myös laulumelodia on erityisen koukuttava. Kappaleen nimi, joka joissakin kulttuureissa tarkoittaa opasta ja kantajaa, viittaa ehkä siihen että meitä johdatellaan tai opastetaan elämän matkalla. Mikä puolestaan todistaa osaltaan levykokonaisuuden kehittyvää sävyä. Nimikkokappale ”Silver Shade” huokuu ihanan karkeaa punk-energiaa ja Murphyn laulu palauttaa mieleen hänen nuoruuden voimansa. Sitä kuunnellessa unohtaa täysin, että vuosia on mittarissa jo 67. Tausta on maustettu kiinnostavilla perkussioilla ja helisevällä pianolla. Lallattelun välttämättömyydestä en ole satavarma.
Murphy on kertonut, että ”The Artroom Wonder” sai alkunsa koulun yläasteen muistoista. Hän kuunteli entisen Bauhaus-bändikaverinsa Daniel Ashin kanssa vanhempien vuosiluokkien salaperäistä ”älymystöä”, joka oli kokoontunut kuvataideluokkaan. Pojat rohkenivat astua heidän joukkoonsa kuuntelemaan kiehtovaa musiikkia. Selvisi, että kyseessä oli David Bowien ”The Bewlay Brothers”, joka oli älykkäin, mystisin ja aistillisin kappale, jonka he olivat koskaan kuulleet. Bowien ääni oli mitä viettelevin. Murphyn sävellyksessä onkin vahvana uteliaisuus, löytäminen ja lumoutuminen. Oman vetovoimansa toteutukseen tuo Toolin basisti Justin Chancellor.
”The Meaning Of My Life” voisi olla surrealistinen itsetutkiskelu – tai sitten ei – mutta joka tapauksessa se on vaikuttava teos. Kappaleen rakenteen käänteissä ja kehittyvässä muodossa on jopa progerockin piirteitä. Tyylikkäästi, katolilaisuuteen viittaavasti nimetty ”Xavier New Boy” on laulettu rennommin, lähes puhetyylillä. Se tuo mieleen sisäisen monologin, joka leijuu miltei tieteiselokuvamaisen elektronisen äänimaiseman päällä. ”Cochita Is Lame” saattaa myös vihjata hengelliseen tai uskonnolliseen teemaan, sillä Cochita yhdistetään usein katolilaisuuden neitseelliseen sikiämiseen. Mutta Murphyn tuntien, tämä voi olla vain hämäystä.
”Soothsayer” on melko rock-sävyinen kappale, joka tuo mieleen ennustajan jota kannattaa lähestyä varoen. Haluatko todella tietää tulevaisuutesi? Hienovaraisesti soitettu akustinen kitara johdattelee kappaleeseen ”Time Waits”, jossa kuullaan myös jousia ja rytmikkäitä taputuksia. Näillä elementeillä kappale saa hieman itämaista tunnelmaa. Kenties jopa rumelialaista, sillä laulajan nykyinen koti sijaitsee Istanbulissa.
Levyn päättää ”Sailmaker’s Charm”, joka on suorastaan lumoavan vetovoimainen. Sanoitus on laaja ja pohdiskeleva, ja biisi toimii eräänlaisena kokonaisuuden meditatiivisena päätösraitana. ”Let The Flowers Grow” on tavallaan bonuskappale, joka ei kuulu alkuperäiseen kokonaisuuteen, mutta suoratoistoaikana tätä ei välttämättä ymmärrä. Kappale on duetto Boy Georgen kanssa sekä myös yhdessä kirjoitettu. Tässä sanoitus seuraa itseoivalluksen ja sisukkuuden matkaa. Kertojat kamppailevat hyväksynnän tarpeen ja itsenäisyyden tavoittelun välillä. Tulos on sydämellinen esitys kahdelta eri tavalla persoonalliselta voimalta.
Täytyy myöntää, että aluksi epäröin ja olin jopa hieman vastahakoinen kuuntelemaan ”Silver Shadea”, mutta kun annoin itselleni aikaa ja tilaisuuden keskittyä, levy todella veti minut maailmaansa lumoavien ja vangitsevien kerrostensa kautta. Nyt albumi on suorastaan vallannut koko elämäni ja soi Retropopparin päämajassa loopilla. Olen varma, että jos itsekin varaat aikaa kokonaisuuden kuunteluun, tulet kokemaan saman nautinnon ja arvostuksen. Tervetuloa takaisin Peter Murphy – olit poissa aivan liian pitkään.
Kappaleluettelo:
- Swoon
- Hot Roy
- Sherpa
- Silver shade
- The Artrood wonder
- The Meaning of my life
- Xavier new boy
- Cochita is lame
- Soothsayer
- Time waits
- The Sailmaker’s charm
Bonus: 12. Let the flowers grow feat. Boy George
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti