Simple Minds -yhtyeestä kertova dokumentti ”Simple Minds: Everything Is Possible” julkaistiin jo noin vuosi sitten Paramount-suoratoistopalvelussa, mutta valitettavasti se on hankala löytää katsottavaksi täällä Suomessa. Trailerin perusteella elokuva vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta. Joulukuun alussa dokumentti tuli katsottaviin Britannian BBC Player -suoratoistopalveluun, mutta sitäkään ei Suomesta käsin pysty katselemaan. Paitsi ehkä tietenkin kikkailemalla oman sijaintinsa. BBC-julkaisun kunniaksi Simple Minds julkaisi uuden kappaleen ”Your Name In Lights”.
Katso elokuvan traileri:
Ansiokas yhdysvaltalainen Post-Punk Monk -sivusto analysoi kappaletta niin hyvin, että tyydyn lainaamaan hieman korjailemaani ChatGPT:n kääntämän tekstin suoraan tähän:
Simple Mindsilla on tapana antaa viiden vuoden välin kulua albumien välillä, joten osaan arvostaa näitä pieniä maistiaisia, joita yhtye meille silloin tällöin tarjoaa. Tämän kappaleen taustatarina liittyy siihen, että yhtye halusi kirjoittaa kappaleen, joka viittaisi heidän menneisyyteensä. Tämä päätös tehtiin, koska BBC:llä sai ensi-iltansa dokumentti “Everything Is Possible”. Täällä Yhdysvalloissa elokuva oli suoratoistettavissa aiemmin tänä vuonna Paramount+:lla, jota emme tilaa, joten en ole vielä nähnyt sitä, vaikka olenkin siitä varsin kiinnostunut.
Yhtye halusi siis palata varhaisten päivien tunnelmaan ja soundiin ja pyysi Paul Stathamia – tunnettu B-Movie/Audiopeach/Dark Flowers -yhteyksistään – kirjoittamaan kappaleen heidän kanssaan. Statham oli jo aiemmin antanut merkittävän panoksen Jim Kerrin erinomaiselle “Lostboy A.K.A.” -projektille, joten katsotaanpa, mitä tällä kertaa on saatu aikaan.
Ensimmäinen kuultu ääni oli Charlie Burchillin kitaran chorus-efekti, jota seurasivat hillityt rumpukoneen rytmit sekä kevyen kaihoisat syntetisaattorisoinnut niiden päällä. Sitten Kerr lauloi kappaleen ensimmäiset säkeet, joissa pohdiskeltiin maineen tavoittelua herkässä ylärekisterissä. Basso synkronoitui taitavasti rumpukoneen kanssa. Sitten saimme miellyttävän yllätyksen, kun Sarah Brown astui esiin kuin naarasleijona ja otti ohjat ensimmäisen säkeistön loppuosassa Kerriltä. Hänet oli sijoitettu duetto-osaan, ei pelkäksi taustalaulajaksi.
Toisessa säkeistössä äänimatto paksuni, ja kolmannessa säkeistössä Buchillin soiva kitara ja syntetisaattorit harmonisoivat yhdessä, tarjoten pohjan bassokitaralle. Terävät sanoitukset kommentoivat kuulostavasti maineen tavoittelun hintaa:
Never sentimental, never afraid About such devotion and the games that we played And you never felt cruel, you never saw the wreckage that lies behind you
Kun kappale lähestyi huipennustaan, kitarat voimistuivat miksauksessa täyttäen Simple Mindsille tyypillisen ”katedraalimaisen” soundin. Alun ohuet syntetisaattorit hävisivät miksauksessa ja niiden tilalle tulivat syvemmin soivat syntetisaattorit. Single alkoi yhdellä jalalla yhtyeen uuden aallon aikakauden terävämmässä soundissa, mutta siirtyi lopulta yhtyeen nykyiseen tyyliin, joka voisi hyvin kuulua heidän viimeisille kolmelle albumilleen. Jim Kerr viittasi heidän nuoruuteensa, jolloin ”ylpeänä kannoimme Kraftwerk- ja Brian Eno -vaikutteitamme hihassamme.” Tässä mielessä kappale ei ole kaukana niistä ajatuksista, jotka johtivat yhtyeen lopulta äänittämään varhaisen kappaleensa “Act Of Love” yli 40 vuotta myöhemmin.
Koska Statham oli keskeisessä roolissa ”Lostboy” -albumilla, tämä kappale muistuttaa sen tunnelmaa, mutta mukana on lisäjännitystä, sillä mukana on Charlie Burchill [soittaen kauniisti], mikä kiinnittää kappaleen tiukasti Simple Mindsin maailmaan. Mutta älä luota vain minun sanaani. Single on saatavilla kaikilla tavallisilla suoratoisto-alustoilla.
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti