Raisiolaisyhtye SIG perustettiin vuonna 1978 punkbändi Raisio Kidsin raunioille. Yhtyeen keulahahmon, pääasiallisen biisinikkarin ja laulajan Matti Inkisen (s. 1958 – k. 2009) mukaan bändin nimi oli alun perin Sensational of Inksu Group. Koska nimilitaniassa oli kielioppivirhe, lyhennettiin se pian muotoon S.I.G. Toinen versio nimen synnystä tulee raisiolaiselta margariinitehtaalta, jossa oli SIG-merkkinen kone. Nimestä on käytetty myös pisteillä jäsennettyä variaatiota, mutta yleisin kirjoitusasu on yksinkertaisesti SIG.
Inksu innostui Ramones-yhtyeen punkpopista jo koulupoikana ja 13-vuotiaana hän sai joululahjaksi kitaran. Muusikonalku huomasi osaavansa kirjoittaa lauluja. Hän sävelsi ensimmäiset omat biisiaihionsa 15-vuotiaana ja myöhemmin SIG levytti näitä teoksia. Tärkeä elementti SIG:in musiikissa tuli olemaan myös kosketinsoittimet, joita näppäili Juha Oksanen. Inkinen ja Oksanen tutustuivat toisiinsa lukiossa.
Ensimmäiset levytyksensä SIG julkaisi vuonna 1979 aloittelevien punkbändien kokoelmalevyllä ”Hilse II”. Siltä ne kantautuivat Johanna-levy-yhtiön Atte Blomin korviin ja Blom halusi tehdä bändin kanssa levytyssopimuksen. Tammikuussa 1980 SIG teki Johannalle ensimmäisen singlensä ”Tiina menee naimisiin” ja pääsi esittämään sen television Toivotaan, toivotaan -ohjelmaan.
”Tiina menee naimisiin” nousi hitiksi ja SIG ilmestyi Suosikki-lehden karvapäägallerian kärkikymmenikköön. Vuoden 1980 Suosikin Grand Prix -äänestyksessä single ja esikoisalbumi ”Matkalla maineeseen” olivat viiden suosituimman julkaisun joukossa. Uusien kykyjen listalla SIG oli toisena heti Hassisen koneen jälkeen. Bändin toinen albumi ”Sudet” (1981) ei saanut vetoapua uudesta hittisinglestä, joten se menestyi edeltäjäänsä heikommin.
SIGin kolmas studioalbumi ”Vuosisadan rakkaustarina” sen sijaan nosti bändin kaikkien tietoisuuteen. Yhtyeen musiikki muuttui popimpaan suuntaan ja erityisesti levyn singlenä julkaistu nimikkokappale nousi ikivihreäksi hitiksi. Inkisen ja Oksasen lisäksi bändiin kuuluivat Rauno Linja-aho (kitara), Ari Hemmilä (basso) ja Jukka Merisaari (rummut).
Albumia äänitettiin kahdessa pätkässä lokakuussa 1981 ja tammikuussa 1982. Nauhoituksia häiritsivät hieman nuorukaisten varusmiespalvelukset. Rumpali Merisaari oli joutunut armeijan harmaisiin kesällä 1981, mutta kosketinsoittaja Oksanen vapautui juuri sopivasti lokakuussa 1981. Onneksi Merisaaren ystävä toimi komppanian kirjurina ja loma-anomuksia kikkailemalla hän sai muutamia vapaapäiviä päästäkseen studioon.
SIGin kaksi ensimmäistä albumia nauhoittanut Risto Hemmi ei tällä kertaa vastannut äänityksistä, vaan äänittäjäksi tuli Atte Blomin luottomies Måns Groundstroem, joka tuottanut mm. Hurriganesin ja Rauli ”Badding” Somerjoen levyjä. Apulaisäänittäjänä toimi Markus Vikstedt. Sekä Groundstroem että Vikstedt ovat kertoneet päätyneet tehtäväänsä lähinnä siksi, että se oli helppoa levy-yhtiölle. Tyyliin ”Måsse hoitaa”.
Varsinaista tuottajan viittaa soviteltiin Leevi and the Leavings -yhtyeestä tutulle Gösta Sundqvistille, joka oli tuottanut aikoinaan jo SIG:n läpimurtohitin ”Tiina menee naimisiin”. Groundstroem tosin muistelee, ettei Sundqvist niinkään tuottanut mitään vaan lähinnä psyykkasi bändiä. Äänittäjän mielestä mies kyllä sopi tehtäväänsä, sillä hänestä Leavingsiä ja SIGiä voi hyvin verrata toisiinsa. Sundqvist piti henkeä yllä ja antoi hyviä neuvoja. Teki asioita, joihin Grounstroem ei olisi omien sanojensa mukaan pystynyt. Joka tapauksessa LP:n kanteen painettiin tuottajaksi Gösta Sundqvist.
SIGin soundi muuttui kolmosälpeen myötä huomattavasti jämäkämmäksi. Poikien instrumentit laitettiin kuntoon. Basisti Hemmilälle hankittiin uusi soitin ja samalla hommattiin Oksaselle tekniikaltaan aikansa parasta laatua edustanut Oberheim-syntikka. Syntetisaattori maksoi huimat 30.000 markkaa. Samalla summalla olisi saanut Konelasta uuden neuvostovalmisteisin Lada-henkilöauton. Oberheim modernisoi SIGin soundin aivan uudelle tasolle.
Groundstroem sanoo taka-ajatuksena olleen eräänlainen brittirock-tyyppinen äänimaailma. Hän toteaa kuitenkin, että bändissä ei ollut mitenkään hirveän ammattitaitoisia soittajia, mutta he tekivät tehtävänsä. Kosketinsoittaja Juha Oksasta hän kehuu joukkion monipuolisimmaksi muusikoksi. Joihinkin kappaleisiin kitaristi Linja-ahon taidot eivät riittäneet, joten studiossa kitaroissa auttoi Nono Söderberg. Lisäksi 18-vuotias Linja-aho tuli tammikuussa 1982 isäksi ja hän lähti kesken sessioiden Helsingistä Raisioon tyttöystävänsä tueksi.
Söderberg sanoo, että kun hän Groundstroemin pyynnöstä tuli studiolle soittamaan lisäjuttuja, paikalla ei ollut bändin jäseniä lainkaan. Hän soittaa kaikki ”Vuosisadan rakkaustarina” -kappaleen riffikitarat ja vain komppikitara tulee Linja-ahon soittamana. Lisäksi Söderbergin soittoa kuullaan biiseissä ”Laitakaupungin laulu” ja ”Niin kauan kuin maailma on”.
SIGin kolmas albumi ”Vuosisadan rakkaustarina” ilmestyi huhtikuussa 1982. Edellislevyn julkaisusta oli kulunut reilu vuosi, kun kahden ensimmäisen pitkäsoiton ilmestymisen välissä oli hädin tuskin puolta vuotta. Kahden ensimmäisen levyn kappaleet olivat myös olleet suurelta osin bändin ohjelmistossa jo bändin perustamisesta lähtien, mutta uutuuden biiseistä seitsemän oli kirjoitettu varta vasten tälle levylle. Lisäksi mukana oli pari vanhempaa sävellystä ”Pitkä matkan Velkuaan” ja ”Et mua huomaa” sekä cover-versio Veltto Virtasen ”Lolitasta”.
Pääasiallinen biisinkirjoitusvastuu oli jälleen Matti Inkisellä. Yhdestätoista kappaleesta seitsemän on kokonaan hänen tekemiään ja sanoitukset Veltto-coveria lukuun ottamatta ovat kaikki maestron kynästä. ”Bäng-Bäng” ja ”Jos taivas on vain pienille enkeleille” on sävelletty yhdessä kosketinsoittaja Juha Oksasen kanssa. ”Harhaa”-kappale on yksin Oksasen sävellys. Ensimmäisenä singlenä levyä ennakoi ”Jos taivas on vain pienille enkeleille”, mutta kesällä singlenä julkaistu levyn nimikkokappale nousi klassikon asemaan. SIG pääsi esittämään sen myös television Levyraati-ohjelmaan.
Kun kahden ensimmäisen älppärit kansikuvat olivat piirroksia, tällä kertaa kanteen tuli valokuva bändistä. Tosin etukanteen mahtui yhtyeen jäsenistä vain kolme ja loput kaksi koristivat takakantta. LP herätti yleisössä aiempaa suurempaa mielenkiintoa ja levy myi lähes kultalevyyn oikeuttavat 25.000 kappaletta. Tuon ajan listasijoitukset eivät kuitenkaan vastanneet useinkaan todellisuutta ja albumilistalla ”Vuosisadan rakkaustarina” sijoittui heikommin kuin edeltäjänsä. Siinä missä ”Matkalla maineeseen” ja ”Sudet” olivat nousseet tilastoissa kärkikymmenikköön, kolmoslevyn korkeimmaksi listasijoitukseksi kirjattiin sija 22.
Vaikka SIG ei oikeastaan koskaan noussutkaan suomalaisten rock-yhtyeiden aivan suosituimpaan ykköskaartiin, ehtivät he levyttää useammankin näppärän hittibiisin ja villitä yleisöä keikoillaan. Bändin soittajat, solisti Inkinen, mukaan lukien eivät koskaan ryhtyneet päätoimisiksi muusikoiksi. He toimivat päivätyössä toisaalla ja sekä keikkailu että levyjen äänitykset rajoittuivat viikonloppujen ja ylimääräisten lomien aktiviteeteiksi.
Kappaleluettelo:
- Laitakaupungin laulu
- En koskaan (Sinusta tuu selviytymään)
- Harhaa
- Et mua huomaa
- Niin kauan kuin maailma on
- Vuosisadan rakkaustarina
- Mä kierrän maailmaa
- Lolita
- Bäng-Bäng
- Pitkä matka Velkuaan
- Jos taivas on vain pienille enkeleille
Lähteet:
Aku-Tuomas Mattila: Portaat purppurasumuun – Sig-yhtyeen tarina (Sammakko 2018)
Wikipedia
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 