Pia Schipani syntyi New Jerseyn Hobokenissa 4.5.1954. Teatterikärpänen puraisi häntä mahdollisesti jo synnytyssalissa, sillä hänen puolalais-amerikkalainen äitinsä Saturnina (o.s. Zadorowski) työskenteli Broadwaylla pukusuunnittelijana. Hieman musikaalisuutta saatettiin suoda italialais-amerikkalaisen isän Alphonsen puolelta. Hän oli ammatiltaan viulisti.
Pialle oli alusta lähtien selvää, että työura syntyy jonkin sortin esittävien taiteiden piiristä. Hän esiintyi ensimmäisessä elokuvaroolissaan jo 10-vuotiaana. Vuonna 1964 valmistui elokuva ”Santa Claus conquers the Martians”, jossa Pia esitti marsilaistyttö Girmaria. Taiteilijanimekseen hän omaksui jo tuolloin Pia Zadoran. Sukunimi muodostui äidin tyttönimestä. Marsilaisten kidnappaamasta joulupukista kertovaa elokuvaa pidetään yhtenä kaikkien aikojen kehnoimmista elokuvista. Sen IMDb-rating on melko alhainen 2,7/10 pistettä.
Vuonna 1972 Pia oli osallisena eräässä musikaalituotannossa ja tutustui herraan nimeltä Meshulam Riklis. Piaa kolmisenkymmentä vuotta iäkkäämpi Meshulam oli israelilainen liikemies, joka oli moninaisilla bisneksillään ansainnut miljoonaomaisuuden. Yllättäen Pian urakin alkoi saada aivan uudenlaisia kierroksia. Pariskunta avioitui vuonna 1977 ja pian sen jälkeen Pian kasvot koreilivat kaikissa lehdissä Dubonnet-tytön ominaisuudessa. Dubonnet oli suosittu aperitiivi-juoma, jonka osakkeenomistajiin Rikliskin kuului.
Vuonna 1982 Pia tähditti elokuvaa ”Butterfly”, jonka miespääosassa nähtiin itse Orson Welles. Elokuvan juoni nivoutui synkän insesti-aiheen ympärille, mutta arvioiden mukaan kokonaisuus ei ollut onnistunut. Kriitikot eivät teosta arvostaneet, vaikka Welles sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden. 28-vuotias Pia Zadora puolestaan voitti parhaan uuden tulokkaan Golden Globe -palkinnon, mutta pahat kielet ovat kertoneet Meshulam Riklisin kestinneen avokätisesti palkinnon saajista päättäneen raadin jäseniä. Lisäksi Riklis puffasi vaimoaan näyttävällä lehti- ja ulkomainoskampanjalla gaalan alla. Jotain ristiriidoista kertoo, että Pia voitti samasta roolista myös Golden Raspberry eli Razzie-palkinnon, joka myönnetään vuoden huonoimmasta suorituksesta.
Pia lauloi myös ”Butterfly” -elokuvan tunnussävelmän ”It’s wrong for me to love you”, jonka sävelsi elokuvaan musiikin tehnyt Ennio Morricone. Myös Morricone oli ehdolla Golden Globe -palkinnolle. Kappale ja koko elokuvan musiikki olivat tosin ehdokkaina myös Razzie-gaalassa. Yhteensä ”Butterfly” oli ehdolla kymmenen Razzie-palkinnon saajaksi, mutta nappasi niistä vain kolme. Kaksi kolmesta meni tosin Pia Zadoralle. Leffabiisi löytyy Pian omaa nimeä kantavalta esikoisalbumilta, joka ilmestyi samana vuonna.
Vuonna 1983 Pia nappasi jälleen Razzie-palkinnon seuraavasta elokuvastaan ”The Lonely Lady”, joka voitti myös huonoimman elokuvan palkinnon. Vuonna 1990 elokuva oli ehdolla vuosikymmenen huonoimman elokuvan palkinnon saajaksi ja vuonna 2005 se sai ehdokkuuden neljännesvuosisadan huonoimman elokuvan palkinnon saajaksi. Henkilökohtaisella tasolla Pia sai vuosikymmenen lopulla ehdokkuuden 1980-luvun huonoimmaksi näyttelijäksi ja voitti 1980-luvun huonoimman uuden tähden palkinnon. Vuonna 2000 napsahti vielä ehdokkuus vuosisadan huonoimman näyttelijättären kategoriassa.
Palkittu elokuvatähti hyödynsi jatkossakin näyttelijäntaitojaan myös musiikkiuransa edistämisessä. ”The Lonely Lady” -elokuvassa Pia oli yhdistänyt teatraalisen ja musikaalisen lahjakkuutensa levyttämällä leffaan kappaleen ”Clapping Song”. Se oli cover-versio Shirley Ellisin 1960-luvun miljoonahitistä. Piankin versio nousi Billboard-listan sijalle 38 ja se jäikin hänen ainoaksi Yhdysvaltojen TOP-40-hitiksi.
Meshulam Riklis latasi kovat piippuun vaimonsa musiikkiuraa varten ja palkkasi seuraavan albumin tuottajaksi maineikkaan Jack Whiten (oik. Horst Nußbaum). Saksan Kölnistä kotoisin oleva White oli tuottanut musiikkia kotimaassaan jo 1960-luvulta lähtien, mutta Laura Branigan oli tuonut hänen meriittilistalleen kansainvälistä menestystä. Yhdessä nuoremman amerikkalaisen yhteistyökumppaninsa Mark Spiron kanssa hän kynäili Pialle albumillisen muhevia hittejä.
Valkokangas toimi tälläkin kertaa markkinointikanavana ja Pia nähtiin pääroolissa laulamassa uusia kappaleitaan rock-musikaalissa James Fargon ohjaustyössä ”Voyage of the Rock Aliens”. Johtosävelmänä toimi ”When the Rain Begins to Fall”, jonka laulava elokuvatähti esitti duettona Jacksonin veljesparvesta napatun Jermainen kanssa. Vauhdikkaan discokappaleen olivat kirjoittaneet Peggy March, Michael Bradley ja Steve Wittmack ja sen tuotti Jack White.
Siitä tuli iso hitti Euroopassa. Erityisesti Saksassa ja Ranskassa, joissa sinkku nousi listaykköseksi. Ranskassa levy myi yli miljoona kappaletta. Single julkaistiin Yhdysvalloissa alkuvuodesta 1985, mutta siellä se ei noussut Billboard-listalla kuin sijalle 54. ”When the Rain Begins to Fall” oli TOP-10-hitti myös Suomessa joulukuussa 1984 ja seuraavana vuonna Eini levytti siitä suomenkielisen version ”Nousen kanssas aurinkoon” albumilleen ”Eini”. Suomen Jermaine Jacksonina toimi Markku Aro. Kappale löytyy myös Jermaine Jacksonin vuoden 1984 albumilta ”Dynamite”.
”Voyage of the Rock Aliens” -elokuvassa kuultiin Pia Zadoran suusta lisäksi kappaleet ”Real Love”, ”You Bring Out the Lover in Me”, ”Little Bit of Heaven” ja ”Let’s Dance Tonight”, joka antoi nimen myös Pian toiselle studioalbumille. Albumin nimikkokappale julkaistiin myös Pian seuraavana sinkkuna, mutta se ei noussut Yhdysvalloissa listoille. Tuottaja Whiten kotimaassa Saksassa Pian musiikista tykättiin ja niin ”Let’s Dance Tonight” kuin sitä seurannut ”Little Bit of Heaven” muodostuivat pikkuhiteiksi.
Vaikka elokuva-ala ei Piaa liiemmälti arvostanutkaan, nimettiin hänet Grammy-gaalassa ehdolle parhaan nais-rock-esityksen sarjassa viimeisellä ”Let’s Dance Tonight” -levyltä lohkaistulla singlellä ”Rock It Out”. Voiton vei kuitenkin Tina Turner kappaleella ”Better Be Good To Me”.
”Let’s Dance Tonight” on joka tapauksessa kohtuullisen pätevä kokoelma tarttuvia lauluja. Luottamus solistin kaupalliseen vetovoimaan oli kuitenkin sitä luokkaa, että tuottaja Jack Whiten nimi piti painaa jopa levyn kanteen. Whiten lisäksi pari kappaletta levyllä on tuottanut kanadalainen Robbie Buchanan sekä ”Clapping songin” tuottanut Charlie Calello. Tuotannossa jotenkin kuulee, että suurille sointumatoille ja voimakkaille taustakuoroille on studiossa asetettu ylimääräistä painoarvoa.
Pitkäsoitto ei kovasta yrityksestä huolimatta käynyt kaupaksi ja joissakin aikalaisuutisissa väitettiin jopa Meshulam Riklisin ostaneen levyjä kaupoista listasijoituksen parantamiseksi. Jopa Zadoran suosiollisimmalla markkina-alueella Saksassa korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi sija 50 ja listaviikkoja karttui viisi.
Pia Zadora ei tästä lannistunut, vaan seuraavaa pop-albumia tuottamaan palkattiin maineikkaat Jimmy Jam ja Terry Lewis, jotka olivat voittaneet Grammyn Janet Jacksonin läpimurtomenestyksestä ”Control”. Jam ja Lewis kirjoittivat ja tuottivat albumin ”When the Light Go Out” (1988) kaikki kappaleet. Singleksi lohkaistiin vain kappale ”Dance Out of My Head”, jonka ainoaksi listamaininnaksi jäi sija 65 Britanniassa.
Seuraavan levyn tuotantovastuu siirrettiin Narada Michael Waldenille, jonka plakkarissa oli myös liuta suurmenestyksiä. Niitä olivat listakärkeen laulaneet sellaiset nimet kuin Whitney Houston, Aretha Franklin, Starship ja Jermaine Stewart. Pia Zadora ei liittynyt näiden listahirmujen joukkoon, sillä albumi ”Pia Z” (1989) ei noussut listoille missään.
Myyntiä yritettiin vauhdittaa singlellä ”Heartbeat of Love”. Kirjassa ”I Want My MTV” ohjaaja Dominic Sena kuvailee Pia Zadoraa viehättäväksi C-listan artistiksi ja kertoo, että tehtyään Janet Jacksonin ”Rhythm Nation” -albumin musiikkivideot, hän sai puhelun Pia Zadoran edustajilta. Sena kieltäytyi kohteliaasti, mutta kun hänelle tarjottiin rajatonta budjettia, mies päätti suostua. Hän laskeskeli, että saa talolainansa maksettua ja pääsee kokeilemaan uusia kuvaustekniikoita, joista hän oli kiinnostunut.
Dominic Sena kirjoitti suurimman ja kalleimman konseptin ja sisällytti musiikkivideoon kaiken mahdollisen, mitä mieleen juolahti. Hintaa teokselle kertyi 800.000 dollaria, kun perusmusiikkivideon budjetti pyöri kalleimmillaankin 100.000 dollarin hujakoilla. Videon rahoittaja Meshulam Riklis vieraili kuvauksissa ja oli kuulemma silminnähden järkyttynyt nähdessään paidattomat miestanssijat pyörimässä vaimonsa ympärillä. Kuvausryhmän täytyi muuttaa hieman aikataulujaan ja kuvata ronskeimmat otokset vasta miehen poistuttua paikalta. Sena epäilee, että videospektaakkeli ei pyörinyt kertaakaan MTV tai VH1 -kanavilla.
Pia Zadoran ainoiksi yritelmiksi musiikkirintamalla eivät jääneet tanssiva pop-musiikki, vaan hän levytti myös ikivihreitä ison orkesterin säestäminä. Myöskään se genre ei ottanut menestyäkseen, vaikka taustalla soitti Lontoon Filharmoninen orkesteri. Viimeiseksi levyksi jäi tätä osastoa edustanut ”Only For Romantics” vuonna 1992. Vuonna 1993 Pia ja Meshulam erosivat. Avioliitossa heille syntyi kaksi yhteistä lasta. Vuonna 2020 Pia palasi levytysstudioon tekemään uuden albumillisen ikivihreitä.
Pia osaa myös nauraa itselleen. Vuonna 1994 hänet nähtiin cameoroolissa komediassa ”Mies ja alaston ase 33,3 – Viimeinen solvaus” (The Naked Gun 33,3 – The Final Insult). Elokuvan loppukohtauksessa hän esiintyy Oscar-gaalan tähtiesiintyjänä, jonka show’n keskelle Leslie Nielsenin esittämä Frank Drebin saapuu koheltamaan.
Vaikka eron myötä Rislikin rahahanoista ainakin osa sulkeutui, sai Pia jäädä asumaan pariskunnan Beverly Hillsin kartanoon. Talossa olivat aiemmin asuneet Hollywood-legendat Douglas Fairbanks ja Mary Pickford. Vuonna 2006 Pia myi tilukset 18 miljoonalla dollarilla. Pia avioitui sittemmin kahdesti. Ensin elokuvaohjaaja Jonathan Kauferin kanssa ja vuodesta 2005 lähtien hän on ollut naimisissa poliisietsivä Michael Jeffriesin kanssa. Vuonna 2024 70 vuotta täyttänyt Pia Zadora tyydyttää esiintymisviettiään nykyään Las Vegasissa omassa Pia’s Place cabareessaan.
Kappaleluettelo:
- When the rain begins to fall (with Jermaine Jackson)
- Little bit of heaven
- Real love
- Follow my heartbeat
- Let’s dance tonight
- Clapping Song
- Substitute
- You bring out the lover in me
- Rock it out
Lähteet:
Wikipedia
IMDb
offizielelcharts.de
suomenlistalevyt.blogspot.com
Rob Tannenbaum & Craig Marks: I Want My MTV (Plume 2011)
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti