BEVERLY HILLS COP: AXEL F (2024), 118 min.
Ohjaus: Mark Molloy
Ensimmäisen ”Beverly Hills kyttä” -elokuvan julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi pyöreät 40 vuotta ja mikäpä sen parempi tapa juhlistaa tapausta, kuin julkaista elokuvalle jatkoa. Vuoden 1984 menestysleffa sai aikoinaan kaksi jatko-osaa vuosina 1987 ja 1994, joten edellisestäkin osasta on vierähtänyt jo kolme vuosikymmentä.
Lue lisää: Beverly Hills kyttä teki Eddie Murphysta supertähden
”Beverly Hills kyttä: Axel F” -elokuva sai ensi-iltansa Netflix-suoratoistopalvelussa 3.7.2024. Sarjan neljännen osan nimiroolissa jatkaa tietenkin Eddie Murphy, mutta myös vanhat tutut poliisikaverit Judge Reinhold ja John Ashton ovat mukana. Roolinsa uusivat myös Paul Reiser ja hupsua Sergea esittävä Bronson Pinchot. Nostalgiatakuun säilyttämiseksi on varminta haalia mukaan mahdollisimman monta tuttua naamaa, vaikka vähän rupsahtanuttakin.
63-vuotias Murphy ei kylläkään näytä lainkaan rupsahtaneelta, pikemminkin päinvastoin. Hän näyttää olevan hyvässä kunnossa niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Reinhold ja Ashton puolestaan vetävät roolinsa vähän rutiininomaisesti, mutta toisaalta heidän osuutensa tarinassa ei ole kovin merkittävä. Vaikuttaa, että heidät on kirjoitettu mukaan enimmäkseen juurikin noista nostalgiasyistä. Judge Reinholdin esittämä Billy Rosewood on eronnut poliisivoimista ja ryhtynyt yksityisetsiväksi, joka on suurimman osan elokuvasta kadoksissa. John Ashtonin esittämä äreä Taggart on Beverly Hillsin poliisin päällikkö, jonka osaksi jää enimmäkseen meininkiä kauhisteleva ärhentely.
Tuoretta tarinalinjaa mukaan tuodaan Eddie Murphyn esittämän detroitilaispoliisin Axel Foleyn tyttären muodossa. Välit Taylour Paigen näyttelemään tyttäreen eivät ole parhaat mahdolliset ja niiden selvittely onkin varsinaisen rikostarinan rinnalla elokuvan toinen tarinalinja. Mukaan sotkeutuu myös Beverly Hillsin poliisissa työskentelevä etsivä Bobby Abbott (Joseph Gordon-Levitt) sekä paha poliisi Cade Grant (Kevin Bacon). Ei liene suuren suuri juonipaljastus kertoa, että Baconin henkilöittämä Grant on leffan pahis. Sen näkee hänen naamastaan jo ensimmäisessä kohtauksessa ja seuraavassa asia paljastuu katsojillekin.
Vuonna 2021 Eddie Murphy työsti jatko-osan toiselle menestyksekkäälle kasarikomedialleen ”Prinssille morsian” (Coming to America, 1988), mutta sitä ei voi kutsua kovin onnistuneeksi. ”Beverly Hills kyttä 4” sen sijaan lunastaa paikkansa nostalgiabuumin aallonharjalla. Koin elokuvan jopa niin viihdyttäväksi, että katsastin sen viikon sisällä kahteen kertaan. Ja se on harvinaista meikäläiselle nykyään uusien elokuvien kohdalla.
Ymmärrän kyllä, että useimmat oikeat elokuvakriitikot eivät ole pläjäykselle täysin lämmenneet, mutta minulle leffa tarjoaa juuri kaikkea sitä mitä odotinkin. Axel Foley on edelleen elementissään paskaa jauhavana kadunmiehenä ja autoja romuttavana hurjastelijana. Elokuva on kuin suoraan 1980-luvulta kaikkine kömpelöine juonenkäänteineen, alatyylisine vitseineen ja suoraviivaisine toimintajaksoineen. Nyt vain muistetaan repliikeissä vähän kauhistella, kuinka Axel toimintatapoineen on kuin muinaisjäänne 40 vuoden takaa. Niinhän hän on ja niin se kuuluukin olla!
Elokuvan musiikkiakaan ei turhaan ole uudistettu liikaa, vaan takaa-ajojen taustalla pauhaa edelleen ”The Heat is on”, ”Neutron dance” ja ”Shakedown”. Unohtamatta Harold Faltermeyerin ikimuistoista ”Axel F” -teemaa eri variaatioissaan. On mukana myös ainakin uusi biisi, Lil Nas X:n ”Here We Go!”, joka on kirjoitettu suoraan elokuvaan.
Onneksi elokuva keskittyy suoraan toimintaan ja huumoriin, ja pakollinen isä-tytär-suhde-juoni pidetään kohtuudessa. Itse asiassa on varsin mukavaa, kun sitä ei jauheta liikaa ja se ei ole liian ilmeistä tai sokerikuorrutettua. Muutaman ärsyttävän repliikin Paigen esittämä Jane-tytär kyllä päästää suustaan, mutta siitä lienee syyttäminen Will Beallin, Tom Gormican ja Kevin Ettenin käsikirjoitusta.
Muuten Taylour Paige suoriutuu roolistaan varsin mallikkaasti. Hän tuo elokuvaan sopivassa määrin vakavuutta ja vahva naishahmo tarvitaan tietenkin elokuvaan kuin elokuvaan. Axel Foley kun ei missään ”Beverly Hills kyttä” -elokuvassa ole itse romanttisessa mielessä sotkeutunut naisiin. Joseph Gordon-Levitt puolestaan tasapainottaa rääväsuista Murphya, mutta ei liian tosikkomaisesti. Hän tuo leffaan tuulahduksen tätä päivää. Sen sijaan Kevin Bacon jää pahiksena vähän yhden ilmeen irvistelijäksi.
Rikosjuonen osalta käsikirjoitusta on juuri minimimäärä. Sen verran, että käänteiden ympärille saadaan nivottua tasaisin välein muutama romuralli tai tulitaistelu. Mitään yllätyksiä ei tarina anna, mutta aina on hauska nähdä mitä Axel seuraavaksi keksii päästäkseen sisään hankaliin paikkoihin tai ylipäätään päästäkseen pälkähästä. Siihen ”Beverly Hills kyttien” viehätys on perustunut ja hauskaa, että perinteet velvoittavat edelleenkin. Vain Axel Foleyn räävitön nauru puuttuu? Miksiköhän?
Leffan on Mark Molloyn esikoisohjaus pitkien elokuvien saralla. Aiemmin Molloy on ohjannut lähinnä mainosfilmejä. Molloy selviytyy tehtävästään silti perusvarmasti. Toimintaelokuvien ohjaaminen kun ei ole mitään suurta taidetta. Elokuvan tuottajanakin toiminut Eddie Murphy sekä kaikki sarjan aiemmat osat tuottanut Jerry Bruckheimer ovat ilmoittaneet, että jatkoa saattaa olla luvassa. Niin onnistuneena kuin tätä vetoa pidänkin, en ole varma kannattaako enää yrittää uudelleen. Yhtä hyvään viihdepläjäykseen on vaikea yltää.
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti