SUOMEN SUURIMMAT EUROVIISUBILEET
Nokia Areena, Tampere 11.5.2024
Eurovision laulukilpailujen ympärillä pyöri tänä vuonna ennennäkemätön kohumylly. Useita eri syistä syntyneitä pikkutulipaloja syttyi siellä täällä ja ensimmäistä kertaa kisan historiassa jopa yksi kilpailija diskattiin kesken kilpailun. Mutta ei niistä sen enempää, sillä alun perinkin olin ostanut liput Tampereen Nokia Areenan suuriin Euroviisubileisiin vain päästäkseni helpolla ja välttääkseni kaiken kurjuuden.
Sellaiseen takavuosien Euroviisuartistien yhteiskonsertti olikin parasta lääkettä. Heitä katsellessaan ja kuunnellessaan saattoi unohtaa kaikki nykyeuroviisujen ikävyydet ja sosiaalisen median myrkyttämän ilmapiirin. Kun lavalle askeltaa ikoninen Marion Rung laulamaan ”Tipi-tiitä”, pyyhkiytyvät mielestä politiikka ja sodat. Ennen taisi sittenkin olla kaikki paremmin.
Nokia Areenan lavalle oli asettunut tv:stä tuttujen muusikoiden muodostama, Mikko Mäkisen luotsaama bändi, joka puhalsikin biiseihin sopivasti originaalisovituksia muistuttavat taustat. Artistit saivat pääroolin. Toiset käyttivät suosiolla taustanauhaa, jos se sopi paremmin heidän esittämäänsä kappaleeseen tai mahdollisesti jos alkuperäinen taustanauha olisi kadonnut muutossa. CatCat-duon Virpi Kätkä kertoi viisuviikolla, että olisi halunnut konetaustan jo vuonna 1994 Dublinin loppukilpailuun koska ”Bye Bye Baby” on konebiisi. Tampereella kuultiin siis meille viisujen jälkeen tutuksi tullutta jytää ja nähtiin alkuperäisissä korsettiasuissa esitetyt askelkuviot.
Esiintymisjärjestys oli rakennettu kronologiseksi eli euroviisustarat saapuivat estradille osallistumisjärjestyksessä. Tosin katraan painopiste oli voimakkaasti 2000-luvun puolella. Marion sai yksin vastata sekä 1960- että 1970-luvuista. Onhan hän edustanut meitä kahdesti. Räväkän Ami Aspelundin harteille sälytettiin koko 1980-luku, mutta onneksi vuoden 1983 ”Fantasiaa” on vuosikymmenen paras edustuskappaleemme. Molemmilla rouvilla ääni kulkee edelleen ja esiintymisessä on vuosikymmenten kokemuksen tuomaa rentoutta, jopa rempseyttä.
1990-luvulta riitti CatCat, mutta silloinhan Suomi osallistui Eurovision laulukilpailuihin muutenkin käytännössä vain joka toinen vuosi. Muutamat artistit tuntuivat suhtautuvan keikkaan vähän puolivillaisesti. Sellaisia olivat ainakin illan balladeista vastanneet herrat Geir Rönning ja Korona-vuoden Aksel Kankaanranta. Puolentoista tunnin konsertissakin voi näköjään tulla kusihätä kesken kaiken. Kahdestikin.
Onneksi heidän välissään esiintyivät ulkomaanvahvistukset, jotka valitettavasti pyyhkivät pöytää kotimaisilla edustajillamme. Pankin räjäytti totaalisesti ukrainalainen Verka Serduchka, joka on noussut Euroviisupiireissä suorastaan ikoniseen asemaan Helsingin viisuista 2007. Silloin pohdittiin korvat höröllä, että laulaako Verka ”Lasha tumbai” vai ”Russia goodbye”? Nyt ei tarvinnut höristellä korviaan. Laulun sanat kuuluvat nykyään selkeästi artikuloiden: ”Russia goodbye!”
Tapahtumaa mainostettiin ”Suomen suurimpina Euroviisubileinä”, mutta meidän kohdallamme sattui Tampereen uutterin ja työtä pelkäämättömin järjestysmies. Perseiden piti pysyä tiukasti penkissä ja edessämme olevan kulkuväylän vapaana, jos siitä olisi joku sattunut illan aikana kulkemaan. Mehän emme tietenkään ilman tätä ohjeistusta olisi ymmärtäneet väistää mahdollista kulkijaa. Siis jos sellainen siitä olisi kulkea. Järkkäri joutui varmasti suureksi harmituksekseen heittämään pyyhkeen kehään, kun konsertin juontajat Kristoffer Ignatius ja Eeva Malin käskivät Verkan saapuessa lavalle joka ikisen nousta seisomaan. Saimme bilettää edes yhden kappaleen ajan ihan luvan kanssa.
Ikävästi yksi virkaintoinen järjestysmies saa tunnelman latistettua. Varovasti kokeilimme kepillä jäätä myöhemminkin, mutta meidät ojennettiin ruotuun välittömästi. Edes kappaleiden välissä suosion osoittaminen seisaallaan ei ollut sallittua. Siis tässä kohtaa katsomoa. Muissa lohkoissa kyllä remuttiin kuin Ellun kanat.
Konsertin muut ulkomaanelävät tulivat Norjasta ja Tanskasta. Lavalla nähtiin jopa kaksi viisuvoittajaa. Vuoden 2009 voittaja Alexander Rybak Norjasta sekä vuoden 2013 voittaja Emmelie De Forest Tanskasta. Molempien esityksiä väritti myös suomalainen tanssiryhmä. Vuonna 2019 Norjaa edusti KEiiNO-trio, joka silloin Käärijämäisesti sai suurimman yleisöäänipotin, mutta sijoittui yhteispisteissä vasta viidenneksi. Sinä vuonna voiton vei Alankomaiden Duncan Laurence, joka ei saanut ykköspisteitä raadeiltakaan mutta kokosi yhteensä suurimman äänisaaliin.
Rybak ja KEiiNO esittivät kumpikin kaksi kappaletta ja saivat yleisön bailaamaan riemukkaasti. Siis muualla, kuin meidän katsomolohkossa. Mekin kyllä naputimme kengänkärkiä lattiaan ja taputimme rytmikkäästi tahtia. Euroviisuedustuskappaleensa lisäksi KEiiNO vetäisi vauhdikkaan biisinsä ”Damdiggida”, jolla he pyrkivät uudelleen maansa edustajiksi tänä vuonna.
Rybakin toinen veto oli hämmentävästi ei-euroviisuaiheinen laulu ”Roll with the Wind”, joka löytyy hänen vuoden 2009 ”Fairytales”-albumiltaan. Vaikka herralla olisi ollut esittää jopa toinen edustussävelmä, sillä hän edusti Norjaa uudelleen vuonna 2018 kappaleella ”That’s How You Write a Song”. Löytyypä Rybakin katalogista myös kappale nimeltään ”Suomi”, jota hän vetäisi kappaleidensa välissä a cappellana pienen pätkän. Ja aika moni yleisöstä osasi laulaa mukana.
Saara Aalto yritti ottaa yleisönsä maailmantähden elkein, mutta ei oikein saanut pistettyä pökköä pesään. Alkaako yleisö olla vähän kyllästynyt hänen edesottamuksiinsa? Mulla olisi vähän bailujalka vipattanut, mutta en uskaltanut hievahtaakaan. Yksi esiintyjäkattauksen erikoisuuksista oli vuoden 2016 edustajamme Sandhja, jonka luulin jo jättäneen esiintymislavat taakseen. Vaikka Sandhjan olemus oli kovasti arkipäiväistynyt, välitti hän yleisölle hyvää energiaa ja puhdasta laulua. Eräässä lehtijutussa artisti kertoi, ettei kokenut suurta euroviisuestradia omakseen, mutta hyvinhän tuo Nokia Areenan lava näytti täyttyvän.
Konsertin lopuksi kaikki artistit kokoontuivat vielä yhdessä lavalle laulamaan Käärijän ikivihreän viisun ”Cha Cha Cha” Hanna Pakarisen johdolla. Helsingin kotikisojen edustajamme tunnetaan räväkkänä heittäytyjänä ja nytkin hän johdatti joukkoa huumorin pilke silmäkulmassaan. Esityksen taustalla screenillä pyöri jo Malmön Euroviisufinaalin lippuparaati, jota yleisö odotti varmasti yhtä paljon kuin tätä konserttiakin.
Me jäimme vielä areenalle katsomaan Eurovision laulukilpailujen finaalin ja olihan siinäkin jotain erilaista tunnelmaa. Varsinkin Suomen edustajan Windows95manin esityksen aikana, kun taas riehaannuimme tanssimaan seisten Suomen lippuja liehutellen. Muuten täytyy kyllä todeta, että en välttämättä mene uudelleen areenaolosuhteisiin tai isoon kisakatsomoon Euroviisufinaalia katsomaan. Kotisohva on useissa yhteyksissä havaittu hyväksi paikaksi ja tässä tapauksessa se on yksi parhaista.
”Suomen suurimmat euroviisubileet” eivät kokonaisuutena osoittautuneet nimensä veroisiksi ja sinänsä mukava konsertti läpijuoksutettuine artisteineen jäi vähän lämmittelyksi. En kuitenkaan tiedä, miten siitä olisi sen parempaakaan saanut aikaan. Paha siis valittaa. Paitsi mainitsinko jo järjestysmiehen? Tunnelma areenalla oli kuitenkin yleisön joukossa mukava, turvallinen, hyväntuulinen ja hyväksyvä. Sadan euron pääsylippu tästä kaikesta oli joka tapauksessa aivan liikaa. Ja sille järjestysmiehelle vielä terveiset, että konserttiin tullaan nauttimaan elämyksistä ei järjestyksestä ja herran nuhteesta.
Nämä kuultiin:
Marion: Tipi-tii (1962)
Marion: Tom Tom Tom (1973)
Ami Aspelund: Fantasiaa (1983)
CatCat: Bye Bye Baby (1994)
Laura Voutilainen: Addicted to You (2002)
Geir Rönning: Why? (2005)
Hanna Pakarinen: Leave Me Alone (2007)
Verka Serduchka: Dancing Lasha Tumbai (Ukraina 2007)
Alexander Rybak: Roll with the Wind
Alexander Rybak: Fairytale (Norja 2009)
Emmelie De Forest: Only Teardrops (Tanska 2013)
Sandhja: Sing it Away (2016)
Saara Aalto: No Fear (UMK 2016)
Saara Aalto: Monsters (2018)
KEiiNO: Damdiggida (Norjan karsinta 2024)
KEiiNO: Spirit in the Sky (Norja 2019)
Aksel Kankaanranta: Looking Back (2020)
Benjamin: Hoida Mut (UMK 2023)
Sara Siipola: Paskana (UMK 2024)
Kaikki yhdessä: Cha Cha Cha (2023)
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti