Levyarvio: Euroviisuista tuttu Lord of the Lost teki kasarihenkisen cover-levyn

LORD OF THE LOST: WEAPONS OF MASS SEDUCTION (Napalm Records 2023)

Saksaa vuoden 2023 Eurovision laulukilpailuissa edustanut gootti/metalliyhtye Lord of the Lost rakastaa Suomea ja Suomi osoittaa vastarakkauttaan. Bändi on äänittänyt musiikkiaan Helsingissä Sonic Pump Studiolla, Iconcrash-yhtyeestä tutun Jaani Peuhun toimiessa tuottajana. Joulukuussa 2023 Lord of the Lost kiersi pohjolassa kolmella paikkakunnalla ja se oli yhtyeelle jo neljäs vierailu maahamme vuoden sisällä.

Liverpoolin Euroviisuissa Lord of the Lost esitti joulukuussa 2022 julkaistun ”Blood & Glitter” -albuminsa nimikkokappaleen. Saksa pääsee viisuissa yhtenä suurena rahoittajamaana aina suoraan finaaliin, mutta menestys kisassa ei usein ole ollut mairitteleva. Vuoden 2010 voittonsa jälkeen Saksa on sijoittunut kisassa neljä kertaa viimeiseksi ja kolme kertaa toiseksi viimeiseksi. Viimeinen sija koitui myös Lord of the Lostin kohtaloksi ja he saivat yleisöääniä vain kolmelta maalta. Yksi niistä oli tietenkin Suomi.

Lord of the Lostin tuorein julkaisu ”Weapons of Mass Seduction” koostuu covereista. Yhtyeen keulahahmon ja laulajan Chris Harmsin mukaan kipinä lainakappaleiden levyttämiseen syntyi jo ”Blood & Glitter” -levyä tehtäessä. Silloin he äänittivät Helsingissä version ruotsalaisen Roxette-yhtyeen megahitistä ”The Look”, jossa vierailevana vokalistina kuullaan ysäritähti Blümchenia. 2000-luvulla Blümchen (oik. Jasmin Wagner, s. 1980) on levyttänyt saksankielistä schlagerpoppia myös omalla nimellään. ”The Look” julkaistiin ”Blood & Glitter” -levyn bonusraitana.

Euroviisuista Lord of the Lost bongasi tietenkin Suomea edustaneen Käärijän ja kesällä 2023 julkaistiin yhtyeen rokkaava versio viisuhitistä ”Cha Cha Cha”. Chris Harms lausuu ja laulaa suomea yllättävän hyvin ja kappaleesta julkaistiin suoratoistopalveluissa virallinen studioversio. Lord of the Lostin Suomen keikoilla ”Cha Cha Cha” toimii tietenkin loistavana yleisön villitsijänä. Sitä kuuluuko kappale heidän vakiosettiinsä myös muualla maailmassa, en osaa sanoa.

Nyt päivänvalon nähnyt tupla-albumijulkaisu kattaa komeat 22 cover-kappaletta. Kappalevalikoima on nimilistaa tarkastelemalla melko monenkirjava, mutta Lord of the Lost -mankelin läpi käytyään, kokonaisuus kuulostaa hyvinkin yhdenmukaiselta. Oli käsittelyssä sitten Lady Gaga tai Judas Priest, Lord of the Lost vetää ne omiin nimiinsä. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Ehkä juuri materiaalin runsaus aiheuttaa sen, että osa versioista kuulostaa vähän läpihuutojutuilta. Sovitukset mukailevat yllättävänkin tarkasti originaaleja, vaikka soitantaan on lisätty särökitaraa tai lauluun karjuntaa. Uusia ja persoonallisia jippoja tai näkemyksiä biiseihin on tuotu minimaalisen vähän. Rock-kappaleet kuulostavat alkuperäistä kevyemmiltä ja pop-kappaleet karvan verran raskaammilta. Näin materiaali on saatu kuulostamaan Lord of the Lostille ominaiselta sliipatulta kevytgootilta.

Retropopparia viehättää tietenkin kasarihittien edustava otanta ja hieman yllättävätkin valinnat. Se lienee osoitus Chris Harmsin ja kumppaneiden loistavasta musiikkimausta. Lord of the Lost -goottikuorrutuksen saavat esimerkiksi Ultravox (Hymn), Bronski Beat (Smalltown boy) ja Pet Shop Boys (It’s a sin). Nämä ovatkin levyn oivaltavinta antia. Dramaattisiin biiseihin raskaampi soitannallinen ote istuu erinomaisesti.

Sen sijaan vaikkapa singlenä ja videonakin julkaistu Billy Idolin ”Shock to the System” sekä Iron Maidenin ”Children of the Damned” tai Judas Priestin ”Turbo Lover” kuulostavat alkuperäistä pliisummilta. Lady Gaga on edustettuna peräti kahden kappaleen voimin. Sekä ”Judas” että ”Bad Romance” kuuluvat levyn parhaimmistoon. Gagan melodioissa on alun perinkin tietynlaista goottihenkeä ja ne ovat melkein kaivanneet taustalleen rahtusen raskaampaa musisointia.

Yksi allekirjoittaneen iloisesti yllättäneistä vedoista on vuoden 2001 musikaalielokuvasta ”Hedwig and the Angry Inch” poimittu ”Wig in a box”. Kyseinen kulttileffa kun kuuluu suosikkeihin. Sen sijaan yksi tylsimmistä valinnoista on kulunut kasarihitti ”(I just) Died in your arms”, jonka sovitukseen Lord of the Lost ei tuo mitään uutta eikä edes rouheutta.

Paljonhan yli kahdenkymmenen biisin kattaukseen mahtuu myös allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomia kappaleita. Kun kyseiset melodiat tavoittavat tärykalvoni nyt ensimmäistä kertaa ikinä, muodostuu niistä ikäänkuin Lord of the Lostin biisejä. Bishop Briggs, Zella Day ja The Pretty Reckless ovat meikäläiselle täysin tuntemattomia suuruuksia. Hyvin nekin silti istuvat joukkoon, tuttuakin tutumpien sävelmien keskuuteen.

Tuplan päättävä Duran Duran -klassikko ”Ordinary world” kuulostaa kenties eniten epä-Lord-of-the-Lostilta. Sovituksen myötäillessä alkuperäistä tulee vähän karaokemainen tunnelma. Alkuperäisteoksen suuruutta ei tavoiteta. Kaikenkaikkiaankin suhteeni cover-albumeihin on hieman ristiriitainen. Toisaalta on mukava kuulla rakkaista lauluista hyvin tehtyjä uusia versioita, mutta kun niitä syötetään yhdeltä istumalta tuplalevyllinen, jää kuulijalle tyhjä olo.

Takki on toivottavasti nyt Lord of the Lostin covereiden osalta tyhjennetty nyt kertaheitolla ja lopullisesti. Parempi rysäyttää kaikki ulos, kuin ripotella pikkuhiljaa. Kiihkeimmille lainamateriaalifaneillehan on olemassa vielä painos, jossa Lord of the Lost versioi kymmenkunta biisiä lisää akustisesti. Toivottavasti huippuluokan livebändinä tunnettu yhtye ei kuitenkaan ota liikaa lainatavaraa keikkasettiinsä. Oma materiaali on siihen tarkoitukseen aivan riittävän vahvaa.

Kappaleluettelo (suluissa alkuperäisesittäjä):

1-1. Shock To The System (Billy Idol)
1-2. Unstoppable (Sia)
1-3. Smalltown Boy (Bronski Beat)
1-4. Turbo Lover (Judas Priest)
1-5. Hymn (Ultravox)
1-6. Give In To Me (Michael Jackson)
1-7. River (Bishop Briggs)
1-8. Somewhere Only We Know (Keane)
1-9. (I Just) Died In Your Arms, featuring: Anica Russo (Cutting Crew)
1-10. High (Zella Day)
1-11. House On The Hill (The Pretty Reckless)
2-1. The Look, featuring: Blümchen (Roxette)
2-2. Ordinary Town (Celebrate The Nun)
2-3. Cha Cha Cha (Käärijä)
2-4. Judas (Lady Gaga)
2-5. Children Of The Damned (Iron Maiden)
2-6. Wig In A Box (Hedwig and the Angry Inch)
2-7. Bad Romance (Lady Gaga)
2-8. The Most Radical Thing To Do (The Ark)
2-9. This Is The Life (Amy MacDonald)
2-10. It’s A Sin (Pet Shop Boys)
2-11. Ordinary World (Duran Duran)

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑