DANA GILLESPIE: FIRST LOVE (Fretsore Records 2024)
Dana Gillespien (oik. Richenda Gillespie, s. 1949) ura erilaisten taiteiden saralla alkoi 14-vuotiaana, kun hän tutustui 17-vuotiaaseen David Bowieen. Heidän suhteensa niin henkilökohtaisella kuin ammattisellakin tasolla jatkui kymmenen vuoden ajan. Dana lauloi mm. taustoja Bowien albumilla ”The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars” (1972).
David Bowie ja Mick Ronson tuottivat Danan kolmannen sooloalbumin ”Weren’t Born a Man” vuonna 1974. Vuonna 1972 Dana esitti Andrew Lloyd Webberin musikaalin ”Jesus Christ Superstar” kantaesityksessä Maria Magdalenan roolin. Sittemmin Dana Gillespien on sanottu olleen mukana yli 70 albumin levytyksessä ja omia soololevyjäkin on syntynyt yli kolmekymmentä kappaletta kaikilla vuosikymmenillä 1960-luvulta lähtien.
”Weren’t Born a Man” antoi nimen myös Dana Gillespien vuonna 2021 julkaistulle omaelämäkerralle, jossa hän tuo eräänlainen aikakautensa superbändäri käy läpi ihmissuhteitaan. Niitä on David Bowien lisäksi koettu mm. Bob Dylanin ja Keith Moonin kanssa. Marc Almond on kuvaillut Danaa ”Viimeiseksi boheemiuden valtiattareksi”. Taiteilija itse on raivannut tiensä läpi kuuden vuosikymmenen ajan miesten hallitsemassa maailmassa, mutta toisaalta tarina saattaa resonoida vähän hämmentävällä tavalla nykypäivän sukupuolisotien aikakaudella.
75-vuotias monialataiteilija on nyt levyttänyt albumin tuottajinaan Marc Almond ja Tris Penna. Penna on pitkän linjan tuotantomanageri ja A&R-henkilö, joka on työskennellyt paljon myös musikaalimaailmassa ja television parissa. Sekä aiemmin myös Marc Almondin kanssa. Hänen mukanaolonsa antaakin ehkä levylle sopivassa suhteessa teatraalisuutta.
Danan uutuus ”First Love” sisältää pääasiassa cover-kappaleita, mutta ne on valikoitu erittäin eklektisesti ja tyylikkäästi. Levy on oivallinen esimerkki siitä, miksi hänestä on tullut elävä legenda musiikkimaailmassa. Dana Gillespie mainitaan samaan hengenvetoon kuin esimerkiksi Janis Ian ja Laura Nyro. Miten tavoitat tällaisen energisen elinvoiman? Valitsemalla oikeat kappaleet, oikeat tuottajat ja oikeat studiomuusikot. Marc Almondin taustabändi ja erityisesti sen musiikillinen johtaja Matt Gest (piano) hoitaa loput.
Sitten niihin kappaleisiin. ”First Love” tarjoaa ainutlaatuisen kokoelman upeita lauluja, jotka Dana tulkitsee omiin nimiinsä ja jotka eivät alun perinkään ole liian puhkisoitettuja. Mukana TOP-40-poppia, Westcoast-balladeja, Cabaret-draamaa, bluesia ja Dylania. Albumin avaa kuitenkin yllättävä Green Day -cover ”Boulevard of Broken Dreams”. Laulu kertoo yhtä paljon maailman tilasta kuin yksinäisyydestäkin. Danan rauhoittava tulkinta tasoittaa terävimpiä reunoja, vanhan ajan crooner-hengessä.
Ensimmäisenä singlenä levyltä lohkaistiin Morrisseyn ”Spent the Day in Bed”, joka sekin pesee tulkinnallaan alkuperäisen. Morrissey itse antoi versiolle virallisen siunauksensa ja suunnitteli jopa singlen kannen. Kappaleeseen tehtiin myös musiikkivideo. Dana Gillespie ei ole ehkä maailman paras laulaja, mutta hän tihkuu karismaa ja hänen tulkinnoissaan on sydäntä. Hän on melkein kuin naispuolinen Vesa-Matti Loiri – ”loistava tulkitsija”.
Leonard Cohenin ”Dance Me to the End of Love” ei esittelyjä kaipaa. Siihen Dana on saanut duettokumppanikseen tuottaja Marc Almondin. Tekstihän on täynnä romanttisia kuvia. Teatterikappale, jossa Dana ikäänkuin esittää kabareelaulajaa. Almondille moinen esitys on hyvinkin tuttua. Heidät on helppo kuvitella hämärään yökerhoon, vaikka kyseinen kappale onkin ehkä levyn heppoisin valinta. ”Not Dark Yet” on hillitty Dylan-kappale, koskettava, erottuva, katsoen kuolemaa kasvoihin, henkisesti ja fyysisesti. Tunteet heräävät pikkuhiljaa polttaviksi.
”Brewer Street Blues” -tunnelmoinnissa Gillispien coveroi tuottaja Almondia. Sovitus onkin lähellä alkuperäistä, mutta lienee makuasia kumman äänenväri miellyttää kuulijaa enemmän. ”Gods and Monsters” -kappaleessa versioitavaksi päätyy itse Lana Del Rey ja joku saattaakin miettiä, että haukataanko nyt jo vähän liian suuri palanen. Mutta hienosti ikäneito suoriutuu tästäkin. Ei tarvitse hävetä mitään.
Kylmät väreet muodostuvat sen sijaan Python Lee Jacksonin balladia ”In a Broken Dream” kuunnellessa. Tarina kestävyydestä ja sopeutumiskyvystä, joka on käytännössä Dana Gillespien uran ydin. ”Can You Hear Me” nivoo Danan kertomuksen kauniisti historiaan. David Bowie levytti laulun alun perin vuonna 1975 albumilleen ”Young Americans”. Tässä, kuten käytännössä kaikissa muissakin albumin kappaleissa, tunnelmallinen piano nostaa tunteet pintaan.
Tuoreempaa lainatavaraa edustaa brittiläisen Jake Buggin kappale ”Simple as this”, joka ei itse asiassa sovituksellisesti eroa paljoakaan alkuperäisestä. ”First love, last love” taitaa olla albumin ainoa originaalikappale. Ainakin Dana itse on osallistunut sen kirjoittamiseen. Biisi istuu kuitenkin täydellisesti eteeriseen kokonaisuuteen. Ihanuuden päättää Stevie Nicksin kirjoittama Fleetwood Macin ykköshitti ”Dreams”, josta on riisuttu kaikki rytmiset elementit.
Kaikissa näissä cover-versioissa intohimo, joka on leimannut Danan taiteellisuutta viimeisen 60 vuoden aikana, palaa yhä kirkkaana. Anekdoottina voi mainita, että Dana osallistui keväällä 2024 San Marinon Euroviisukarsintoihin tekoälyn kirjoittamalla kappaleella. Siihen peilaten ei voi kuin hämmästellä miten sama henkilö voi saada aikaiseksi jotain näin kaunista. Marc Almondkin lienee saanut takaisin tyylitajunsa olettaen, että hän tuottajan ominaisuudessa ollut mukana valitsemassa albumin kappalekattausta, joka on saavutuksena täydellinen.
Dana Gillespie on henkilö, joka on kokenut musiikkiteollisuuden kovan ja usein armottoman puolen useaan otteeseen. Hän selviytyi. Danan liikuttavat tulkinnat näistä käsin valituista kappaleista kertovat koko tarinan.
Kappaleluettelo:
- Boulevard of broken dreams
- Spent the day in bed
- Dance me to the end of love
- Not dark yet
- Brewer street blues
- Gods and monsters
- In a broken dream
- Can you hear me
- Simple as this
- First love, last love
- Dreams
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti